Tänään oli taas balettipäivä. Huomasi helposti kahden viikon tauon baletoinnissa: pää oli melkoisen tyhjä ja sarjoja sai oikein kaivella muististaan. Kaksi viikkoa sitten sali oli muussa käytössä, siitä baletin puuttuminen. Ja viime lauantaina taas - no, jos nyt rehellisiä ollaan, niin olin höyhensaarilla tanssitunnin aikaan. Ajattelin aamupäivällä, että "ihan vain tunti tässä.." & oikaisin sängylle ja laitoin silmät kiinni. -Olisi kannattanut laittaa herätys!

Joka tapauksessa tänään olin siellä taas. Eihän se ihan tältä näyttänyt, mutta ainakin tankosarjojen rondeihin ja plié-harjoituksiin olin aika tyytyväinen. Koin ahaa-elämyksen balancoirin suhteen: rohkeasti vain antaa selänkin elää liikkeen mukana, kyllä se siitä! Muuttuuko kuoleva sorsa vielä jossakin vaiheessa kuolevaksi joutseneksi? Sen aika näyttää.

Tunnin lopuksi oli taas lihaskuntotreeniä. Vatsa- ja selkälihasliikkeitä tehtiin posket punoittaen. Minulle vatsa tuottaa vähemmän ongelmia kuin selkä: 40 selkälihasliikkeen jälkeen oli väsyneempi olo kuin vatsapiinan päätyttyä. Ilman tanssijatoverin hoksaavaisuutta olisin muuten unohtanut silmälasit sinne saliin. En käsitä kuinka on mahdollista ollakin näin hajamielinen. 

Kävimme sekä Mynämäen että Raision kirjastossa. Saaliiksi sain F.E. Sillanpäätä (Ihmiset suviyössä ja Hiltu ja Ragnar) ja Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa. Truman Capoten Kylmäverisesti lainasin ihan vain verestääkseni muistiani katsottuani jokin aika sitten Capote-elokuvan. Hannu Salaman Se tavallinen tarina löysi myös tiensä kirjastokassiin. Sitä ehdin jo aloittaa kirjastossa. Olipa kerrankin aikaa, niin istuin alas lukemaan Eelin kovasta kohtalosta.

Jos voisin matkustaa aikakoneella tuollaiset 70-90 vuotta taaksepäin, niin tekisin parhaani taistellakseni Juhani Aholle Nobelin kirjallisuuspalkinnon Sillanpään sijasta. Ei pidä käsittää väärin: Sillanpää on hyvä, mutta Aho on parempi. Tämä siis on ainakin minun vaatimaton mielipiteeni, minkä arvoinen se sitten lieneekään.

Kello 23:00

Sain eilen siivousurakan päätökseensä. Mielipuolisessa tarmonpuuskassa jynssäsin uuninkin kaiken muun lisäksi. On puhdasta ja viihtyisää, olohuoneen kauneutta lisäävät tänään ostetut vaaleanpunaiset tulppaanit. Huomenna illalla tulee eräs ystävä vierailulle: taidanpa leipoa jotakin hyvää sen kunniaksi. Olemme tunteneet toisemme jo yli kuudentoista vuoden ajan. 19-vuotiaista ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista on jossakin vaiheessa varttunut kaksi kiitettävän järkevää ja kypsää keski-ikäistä daamia. Vai kuinkahan lienee..?