Suunnittelen pientä pyhiinvaellusta pääkaupunkiseudulle. Kortelaisen Onerva-opuksesta luin runoilijan asustelleen osoitteessa Kapteeninkatu 4-6. Olisihan se hienoa nähdä, L. Onervan asuinseutu ja suorastaan se rakennus, jossa surusilmä runoilijatar eli.

Paikoissa ja esineissä on sitä jotakin: ne voivat tarjota jonkinlaisen yhteyden entisiin asujiin ja entisiin omistajiin. Aina käydessämme Lappeenrannassa kärtän puolisoani ajamaan vanhan kotini ohi. Se on yhä saman värinen kuin silloin ennen, mutta ulko-ovi on uusi. Ja etupihalla kasvanut pihlaja on poissa. Sen tilalla on vuorimänty. Isoäitini meille istuttama kuusiaita on kasvanut kadehdittavan komeisiin mittoihin.

Kummini asuvat nyt isovanhempieni vanhassa asunnossa. Näen Lappeenrannan matkoillani aina sen ikkunan, jossa isovanhemmat pitivät kolmihaaraista messinkikynttilänjalkaa (joka muuten nyt on minulla). Mieleen tulee paljon hyviä muistoja. Ja tyytyväisyys siitä, että isovanhempien koti on pysynyt suvussa.