Avaruusalukseen aiotaan pakata kirjoja ja lähettää se kohti punaista planeettaa. Tavoite on laskea perustus Marsin kirjastolaitokselle. Ettei tule lukemisesta pulaa kotiplaneettamme jättäville pioneereille.
Asiassa on ilmeisesti lähdetty liikkeelle hyvissä ajoin - lievästi sanottuna. Mikäli siirtokuntia tulisi, niin tuskinpa aivan lähivuosikymmeninä. Itsekin taidan olla heittänyt pois maalliset murheet asian tullessa ajankohtaiseksi.
Enpä tiedä haluaisinko itse "marsilaisena" viettää iltojani lukien Ray Bradburyn Marsin aikakirjoja. Sekin on nimittäin avaruusmatkalle valittujen teosten joukossa*. Maan pinnalla asustellessa sitä lukee ihan mielellään, mutta tapahtumapaikalla se voisi olla turhankin jännittävä lukuelämys. Ensimmäisen kerran luin sen joskus lapsena, liimautuneena tuoliini ja henkeä pidätellen. Paikoitellen tarinat olivat pelottavia, mutta osa niistä teki myös surullisen olon. Kykenisimme varmasti viemään kaiken kitschin mukanamme toisiin maailmoihin.
En oikeastaan ymmärrä tätä innostusta Marsiin. Sinne päästyämme luultavasti saastuttaisimme vain senkin planeetan. Voi olla, että siitä yritettäisiin tehdä tulevien aikojen Australiaa: puolivankilamaista säilytyspaikkaa B-luokan väelle, joka ei tunnu sopeutuvan kotikultamme arvoihin? Kuu saattaisi olla sopivampi sellaiseen. Vai mahtaisiko olla liian lähellä?
Yksi hyvä puoli Marsin siirtokunnissa on. Uskoisin niiden alkuun olevan hyvin pieniä, joten liikakansoitus ei ainakaan heti pilaisi punaista paratiisia. Suurin osahan ihmisyhteisöjen ongelmista tuntuu johtuvan juuri siitä, että meitä on liikaa. Liikaa ihmisiä liian pienellä alueella = sotia, nälänhätää, rikollisuutta, saastumista.
*)Mainitaan linkitetyssä uutisessa nimellä The Martian Chronicles.
