Olen viettänyt aikaani toipuen pahanlaisesta flunssasta. Auringonhattu-uutetta on juotu sankarillista tyyneyttä osoittaen ja posinovaa syöty kokonainen paketillinen. Aina verenhimoiset laboratoriot ovat saaneet ilokseen verinäytteitä, joista on sitten etsitty sitä ja tätä ja tuota. Lopputulos kaikesta on ollut se tavanomainen: on pitänyt vain antaa luonnon tehdä tehtävänsä.

Onneksi ehdin hoitaa pääsiäisaskartelut ennen pahinta. Tässä tulos, pääsiäiskortti vuosimallia 2007. 

515692.jpg 

Tarkemmin ajatellen tuon tipun siiven olisi ehkä voinut tehdä jostakin erisävyisestä keltaisesta paperista tai kartongista ja sitten liimata sen vartaloon. Mustalla piirretty siipi ei ole erityisen vaikuttava. Korttien kääntöpuolelle laitoin Aale Tynnin pääsiäisrunon.

Joskus pelkään askartelujeni olevan päiväkotitasoa. Toivottavasti pelkoni on turha..

"Say not that the brave die" 

Luen taas kerran erästä mielikirjaani, Niall Fergusonin Julmaa sotaa. Ferguson (vuonna 1964 syntynyt Oxfordin Jesus Collegessa vaikuttava tutkija) on siitä harvinainen ensimmäisen maailmansodan analysoija, että hän ei sysää vastuuta sodasta yksin Saksan preussilaisen militarismin ja suuruudenhullun keisarin kontolle. Ehkä vaaditaan useamman sukupolven välimatka asioiden tarkastelemiseen objektiivisesti ja vailla kansallista kiihkomieltä?

Monessa suhteessa Julma sota on kiintoisaa luettavaa, mutta saa se myös kauhunväreet kiipeilemään pitkin lukijan selkäpiitä tarjoillessaan esimerkin saksalaisesta sotilasterminologiasta: kriegsverdienstverwendungsfähig! Sanahirviöllä tarkoitetaan yksinkertaisesti sotapalvelukseen kelpaavaa.