Kotoinen Fenris-susi on päässyt takaisin äitini hoiviin. Jälleennäkeminen Lahdessa oli riemukas. Vaikea sanoa kumpi iloitsi enemmän, äitini vai nelijalkainen. Meidän - puoliskoiseni ja minun - kotiinpaluu tapahtui vasta puoli kahdeltatoista yöllä. Silloin olimmekin molemmat silmät ristissä väsymyksen vuoksi.  

Näin keväisin koira vaihtaa kevyempään turkkiin. Gerda Ryti (tarkemmin sanottuna hänen elämänkertansa) sai syystä siitä ylleen mustaa turkista. Risto Rytin puolisona tunnetun Gerda Rytin (o.s. Serlachius) elämänkerran lainasin edellisellä kirjastokäynnilläni. Sen nimi ilmaisee sisällön hyvin ytimekkäästi: Gerda Rytin elämänkerta I. Kirjoittaja on kohteensa pojantytär, Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo. Tämä kirjaparka piti imuroida hoidokkimme lähdettyä!

Ihmettelen pienen chihuahuan kykyä levittää karvojaan mitä omituisimpiin paikkoihin. Miniatyyriotus on jättänyt käyntikorttejaan jopa lieden päälle. Puoliso löysi yhden lautaseltaan - ei kovinkaan mukavaa. Mustia terveisiä löytyy myös alakerran kodinhoitohuoneesta, jonne nappisilmäinen ystävämme ei astunut tassullaankaan.