Kävin hierojalla. Otti aikansa löytää uuteen osoitteeseen, vaikka Turun hieronta-akatemia oli muuttanut ihan sen vanhan osoitteensa lähimaastoon. Humalistonkatu 3 ja Humalistonkatu 17a ovat sittenkin yllättävän kaukana toisistaan..

Sääliksi melkein kävi hierojaa, niin jumissa tuntuivat esimerkiksi selkälihakseni olevan. Sai hän niistä onneksi jonkinlaisen työvoiton - täytyisi varmaankin käydä hieronnassa entistä useammin. Minkäpä minä sille voin, että olen kireä, kivilihaksinen luonnonluoma?

Tuntui hiukan hölmöltä olla talvivaatteissa, kun lämpömittari näytti anteliaasti noin kymmenkuntaa lämpöastetta. Huomenna kaivan mokkanahkatakin esiin ja etsin trenssinkin komeroiden kätköistä.

"Fasaanista ei päivääkään..?"

Laskekoot muut ihmiskunnan edustajat keväänsä kiuruista ja peipposista, meillä se lasketaan fasaanista. Kevät on todellakin tullut, kun pihalta alkaa aamuyön tunteina kuulua rääkäisyjä ja pörhennyksiä. Ei rääkäisyä ilman pörhennystä: ensin fasaanikukko kimauttaa käreän huutonsa ja heti perään seuraa sulkien tarmokas pörhennys, joka oikeasti kuuluu ikkunalasin läpi. Rääkiminen ja pörhentely pitää meidät aika tehokkaasti hereillä. Ja jos uni silmään tuleekin, niin pian heräämme jälleen: fasaanikukko purkaa aggressiivista urosenergiaansa juoksemalla päin kylpyhuoneen ikkunaa (se ei ilmeisesti pidä siitä, että maan tasalla oleva ikkunaruutu heijastaa pintaansa sen oman kuvan, jota se synkeästi epäilee toiseksi, kilpailevaksi fasaanicasanovaksi). 

Jos krräääääh! ja pörrrrhhhh! eivät herätä, niin TÖMPS!!! sen tekee viimeistään.