Ainakin yhdestä asiasta 1900-luvun ilmatieteilijät ja esivanhempamme olivat samaa mieltä: näihin aikoihin sattuu keskikesän hetki. Vanhaan aikaanhan keskikesää ei ollut tapana määritellä auringonnousujen ja laskujen mukaan, vaan lämmön perusteella. Maanviljelyksen kannalta hyvin johdonmukainen valinta!

Lueskelen taas Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa (se suorastaan kuluu käsissä) ja sieltähän tämäkin tieto löytyy. 13.7. oli vanhaan aikaan keskikesä - ainakin vielä vuoden 1672 saunakalenterin mukaan - ja myös täällä pohjoismaissa käytössä olleen viikkoajanlaskun tukipiste. Tämän nyt ohittamamme lisäksi viikkolaskun tukipäiviä on myös kolme muuta. Lisäksi eilinen päivä oli karhun päivä. Myös eteläisessä naapurimaassamme Virossa on karhun päivää vietetty ja yritetty olla karhulle mieliksi.

Vilkuna huomaa kiintoisan asian karhun juhlapäivissä: pyhien ihmisten tavoin myös karhulla on kaksi merkkipäivää. Toinen sijoittuu keskitalveen, talvennavan aikoihin, 13.1. tai 19.1., jolloin karhun uskottiin kääntävän kylkeään talviunillaan. Toinen on sitten tämä juuri ohittamamme kesäinen päivä.

Kesä kypsyy

Marjapensaissa kypsyy kesä. Mustaherukat käyvät yhä suuremmiksi ja tummemmiksi: pian ne ovat syömiskelpoisia. Vadelmat vaikuttavat myös lupaavilta. Tämän kesän olenkin ollut mansikkaboikotissa, joten kotipihan marjasato on sitä suuremmalla syyllä odotettu. Mansikoiden korkea hinta sapettaa minua. Tiedän kyllä, että viljelijöillä riittää työtä ja vaivaa marjojen kanssa. Tiedän senkin, ettei poimijoita saa ilmaiseksi. Silti ei vain kiinnosta maksaa neljää, viittä euroa mansikkalitrasta.

Askarruksia: kirjanmerkit

Tällaisia kirjanmerkkejä olen tehnyt nyt viime aikoina kokonaista kaksi kappaletta. Kartonkia, jonka päälle liimataan kuvia taidelehdistä ja sitten hyvälaatuista kontaktimuovia päälle. Olen alkanut miettiä kankaisenkin kirjanmerkin tekemistä, mutta jää nähtäväksi toteutanko sen suunnitelman. Olisi niin paljon muutakin mielessä.

736695.jpg

736696.jpg