Aitona humanistina (=sulkakynien ja mustepullojen ystävänä) perustan tämän sähköisen muistikirjani avuksi ja hyödyksi itselleni. Tällä hetkellä työpöytää katsoessani näen mielipuolisen määrän lappuja ja lippuja, jotka olen hyvin aikomuksin kirjoittanut. Niistä olisi huomattavasti enemmän hyötyä, jos joskus muistaisin ottaa ne mukaani. Tätä oivaa tarkoitusta taas ei palvele suosimani pehmeä B-lyijyinen kynä. Sottaisi käsilaukun ja se kyllä pilaisi päivän. Kädet lyijyssä voin kyllä elää, mutta laukku on pyhä.  

On siis pakko tehdä jotain, keksiä jokin ratkaisu. Olen kuullut epämääräisiä huhuja mahdollisuudesta päästä nettiin kännykkää käyttäen. Liekö totta, vaiko iltasatua? Voisinko löytää näiden pohdintojeni äärelle suloisen samsungini avustuksella? Printtaisinko kirjoituksiani ulos ja pitäisin siistejä printtejä mukanani, minne sitten menenkin? Mahdollisuudet näyttävät rajoittamattomilta, kun ihminen on innostunut jostakin uudesta.

Jospa huomenna muistaisin lainata kirjastosta lauantaina unohtamani Sylvi Kekkosen elämänkerran. Heikinheimon elämänkerrassaan mainitsema Mozart-tulkinta olisi myös kiinnostava. Piruetissakin olisi paikallaan käydä, niin ja antikvariaatissa viemässä pois turhia kirjoja. Vanhemman sisareni kanssa pitäisi keskustella veroista ja laskuista.