Olen asunut jo monta vuotta Mynämäellä, mutta paikallisen kirjastokortin hankin vasta tänään. Olemme vanhasta tottumuksesta käyttäneet Turun kirjastopalveluja, ehkä eläen harhaluulossa "kaupungin" paremmasta kirjatarjonnasta. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä! Esimerkiksi Turun Nummen kirjastosta ei löydä mitään. Tarkemmin ajatellen se on tietysti aivan loogista: kirjasto sijaitsee ylioppilaskylän naapurissa ja siellä taas asustavat kirjastojen suurasiakkaat. Hyviksi luokittelemani kirjat ovat siksi usein lainassa, tai sitten puhki luettuja. Kumpikaan asiaintila ei minua onnellistuta.

Tänään sitten ajoin vankkureissani kunnan keskustaan. Pyörälläkin olisi ollut hauska tuo matka taittaa, mutta kun ei PuoLiskoinen ole (vielä..?) kaksipyöräistäni huoltanut. Mynämäen kunnankirjasto on modernin, valoisan oloinen rakennus Keskuskatu kolmessatoista. Ja mikä valinnan vara, kirjojen runsaus!

Lainasin Margaret Atwoodin romaanin Lievää vakavampi, Joyce Carol Oatesin vielä tuoreen Putouksen, Bertta Aspforsin Huivista huntuun (kansatiede-käsityö -akselilta) ynnä muuta, ynnä muuta.. Elokuvapuolelta löysin Ingmar Bergmanin - minullahan on Bergman-kausi nyt meneillään - Kohtauksia eräästä avioliitosta. Sattumoisin se oli poistomyyntihyllyssä kirjanakin - ostin, tietysti, vaikka luoja tietää ettei taloutemme lisää kirjoja kaipaisi, ainakaan ennen totaalista kirjahyllyn uudelleen organisointia. Samasta hyllystä hyppysiini tarttui Tytti Parraksen Vieras. Ostin senkin. En tosin käsitä syytä Parraksen poistomyyntiin, kirja on fantastisessa kunnossa. Bergman sen sijaan on kärsineempi. Varsinainen löytö oli Thomas L. Friedmanin kiistanalainen Litteä maailma: 2000-luvun lyhyt historia. Sen olisin varmaankin Turusta saanut jonotettuani jouluun asti. Nyt se oli uutuushyllyssä, jossa se suorastaan huusi tulla lainatuksi. Alexander Stubb suosittelee sitä päiväkirjassaan - minä en vielä voi tehdä samoin.

Kaikki kunnia Suomen kattavalle kirjastoverkolle! Kukoistakoon se myös tulevaisuudessa.