Vietimme viikonlopun Itä-Suomessa. Tänään ajelimme kotiin ja sää oli mitä kauneinta syyssellaista. Haapa esitteli ylpeänä kirkkaan keltaista väriloistoa, jonka kanssa vaahtera kuitenkin pystyi kilpasille. Matkan varrella näin miehen vaalivan nuotiota jossakin pellolla. Ensimmäiset, spontaanit sanani PuoLiskoiselle olivat: "Hei, saako noin tehdä?" Siis saako ihminen sytyttää nuotion (esimerkiksi roskia polttaakseen) kysymättä siihen lupaa poliisiasemalta tai palolaitokselta.

Kotimatkalla piti käydä vielä äkkiseltään Valintatalosta leivonta-aineksia. Loppusuoralla näin ratsastajan hevosineen iloisessa laukassa. Sydämessä käväisi haikea kateus. Ja ensimmäinen ajatus: "Hei, saako noin tehdä?" Siis laukata pellolla kysymättä lupaa poliisilaitokselta/paloasemalta/maanomistajilta/metsähallitukselta.

Milloin meistä tällaisia tuli? Ainoa en nimittäin ole, joka miettii koko ajan mitä saa tehdä ja mitä ei. PuoLiskoisen kanssa väittelimme ajomatkan aikana siitäkin, onko poliisilla oikeus sakottaa kypärättä liikkuvaa pyöräilijää. Minun käsitykseni mukaan siitä saa huomauttaa, PuoLiskoisen mielestä poliisilla on oikeus kirjoittaa sakko. Joka tapauksessa aivan älytöntä, olipa asian laita sitten kuinka vain. Ja promilleissa pyöräileminen - olisiko kiellettyä vai ei? 

Miksi meillä saa tehdä niin kovin vähän? Miksi kaikkeen täytyy olla lupa, kaikesta on maksettava vero, kaikesta saa sakot?

Triviaalia:

Leivoin turhautumiseni pois. Uunissa tuoksuu ihanasti kanelille, siirapille, sokerille.. Tulossa on aito karjalainen piimäkakku. Sen valmistuttua tartun sähkövatkaimeen ja alan työstää toscatorttua. Toivottavasti kakkujen leipominen on vielä laillista. Vai pitääkö leikata verottajalle neljännes? Ja kysyä leipomiseen lupa lääninhallitukselta.