Taivas ja maa on ollut täynnä valkoista. Valkoinen sataa alas, muuttuu hiutaleista massaksi, joka peittää maan kuoren. Puut huokaavat valkoisen taakkaansa alla ja minä huokaan, kun haen postit ja vien roskat. Illassa tosin vaikuttaa olevan enemmän valoa kuin ennen valkoisen tuloa.

On puolitalven keskiviikko. Näin on tavattu kutsua Paavalin päivää seuraavaa keskiviikkoa. Puolet talvesta on kulunut, talven selkä on jo taittunut. Onneksi oma selkäni ei taittunut, kun Paavalina ojaan itseni ajoin.

Ja vielä tänään tapahtunutta:

  • PuoLiskoinen palasi työmatkaltaan. Olin hermostunut, koska hän autoili tuon pitkän matkan. Minä kai ajattelen, että kun itse ajoin ojaan niin kaikki muutkin seuraavat esimerkkiä.
  • Sain tietää meillä olevan toiveita päästä eroon akvaariosta. Myynti-ilmoitukseeni paikallisen S-Marketin seinällä on reagoitu. Vihdoinkin! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
  • Tuli kirje ystävältä.
  • Vastaanotin postcrossing-kortin Indonesiasta - iloinen yllätys.
  • CD-soittimessa soinut Bachin Johannes-passio vaihtui Matteukseen: paaston aika lähenee, sen huomaa jo musiikkivalinnoistakin.