Syntymäpäivästäni muodostui niin suuri juhla, että sitä ajatellessani suorastaan liikutun. Kiitos kaikesta kuuluu kokonaan PuoLiskoiselle. Tuntuu kuin en olisi ansainnut kaikkea osakseni tullutta huomiota ja hemmottelua. Silti on itkettävän ihanaa, että sen kaiken sain!

Juhannusaattoa vietin niiskutuksen merkeissä. Niiskutus ei enää mennyt liikuttumisen piikkiin, vaan pahan allergisen nuhan. Onneksi en sentään ole niin nääntynyt, etten pystyisi laatimaan uusia ja mielenkiintoisia suunnitelmia (lähi)tulevaisuutta ajatellen. Vapise, oi PuoLiskoinen! 

Saimaan Matkaverkko järjestää kaikenlaisia matkoja Viipuriin, Pietariin, Karjalan kannakselle et cetera. Viipuriin on päästävä ainakin päivän matkalle. Juminkeko* puolestaan tarjoaa kulttuurimatkoja Vienan Karjalaan. Tahtoisin sellaiselle matkalle, mutta se voi olla jo vaikeammin toteutettavissa. Kirjattakoon nämä haaveeni nyt kuitenkin tänne unohduskirjaan.

Paanajärvi ja Uhtua. Kun kerran pääsisi niistä edes toisen näkemään ja kokemaan.

*) Juminkeko tuo mieleen aika ahdistavia gradumuistoja vuodelta 1997. Mutta ne muistot ovat jo sopivasti jäähtyneet, eivät ne enää estä ajattelemasta Vienaa haaveellisesti ja häpeämättömän romanttisesti.