Synkkää ja myrskyistä yötä seurasi synkkä ja myrskyinen aamu. Herätessämme teimme heti alkuun keljun havainnon: ei tule vettä. On kuin kehitysmaassa konsanaan, ei veden tippaa. Sähköt katkeilivat jatkuvasti ja muutenkin oli sangen vaivalloinen alku aamulla. PuoLiskoinen tuumaili sähkökatkojen ja myrskyn saaneen aikaan myös vesiongelman.

Ikävää lähteä balettiin juomatta tippaakaan vettä. Ilmankos nyt ensimmäistä kertaa tunsin tunnin aikana suonenvedon oireita. Pahin kiukku ja kiehahdus ehti onneksi mennä ohi tanssitunnin kuluessa, kun sai jotain muuta ajateltavaa.

Myrsky-yö vei unet silmistä. Ja kuten aina väsyneenä aloin nytkin balettitunnilla sotkea vasemman ja oikean keskenään. Kumpi taas olikaan tukijalka ja kumpi työjalka? Vaikea sanoa, kun takana on uneton yö. 

Kirjastostakin löytyi taas kaikenlaista mielenkiintoista. Ajattelin taas painia Hegelin kanssa pitkästä aikaa: lainasin Järjen äänen. Ja löytyipä Karen Armstrongin Jumalan historiakin Raision kirjaston hyllystä! Elokuvapuolellakin onni suosi lainaajaa. Olen jo melkein kokonaan katsellut Edith Piaf-elokuvan. Kuinka hän elikään, niin pohjia myöten ja säästelemättä. Antoi itsensä elämän jauhettavaksi ja muokattavaksi. Hänen lauluäänessään ei ole mitään pikkusievää. Siinä äänessä kuuluvat itketyt itkut ja nauretut naurut, elämän pimeät ja valoisat päivät.