Soittorasia osoittautui juuri niin vanhentuneeksi kuin pelkäsinkin. Katsoin sitä vartin verran ja sen jälkeen sai riittää. Kiikutan sen pikapikaa takaisin kirjastoon - lainatkoon joku toinen sen iltojensa iloksi. En suosittele sitä kenellekään, ellei sitten tahaton komiikka kiinnosta.

Minusta tuon televisiosarjan murhaajalla oli pahanlaatuinen uskottavuusongelma. Pakko oli nauraa, kun näki peltisen jäykässä farkkupuvussa keekoilevan, huomattavasti liikapainoisen miehen tappajan roolissa. Pahinta oli surmaajan iloisen keltainen teepaita, joka verhosi kookasta masua. Suhtaudu sitten vakavasti tällaiseen tappajaan, joka tuskin jaksaa löntystää portaita ylös murhattavansa luo. Tappaja ei muuten sanonut sanaakaan uhrilleen: oli kai liian hengästynyt siitä portaitten paarustamisesta? 

Lääkäri, viihdetaiteilija, toimittaja, professori, kansanedustaja - paino ei ole ongelma näissä ammateissa, ei se uskottavuutta vie. Mutta televisiosarjan murhamiehen on oltava kuin vaarallinen kissaeläin suoraan viidakosta. Hiipivä pantteri, hyväkuntoinen ja salskea. Murhaajan elontaival on synkkä ja arvoituksellinen, ei siihen saa kuulua ilmeistä rakkautta pullakahveihin ja grilliruokaan.