Minun ajokortissani ei ole mainintaa silmälasipakosta. Täytyy kuitenkin myöntää oman olon olevan varmempi lasit päässä. Onhan se ihan mukavaa nähdä ryhmittäytymismerkit ja opasteet ajoissa. No, tänään tuli niin kova kiire balettiin, että kotiinhan nuo kakkulat jäivät.

Kävin Raision kirjastossakin. Eräs balettiryhmäläisistäni oli siellä samaan aikaan, mutta ilman näkövälineitä minä en tunnista ketään, ellei sitten tulla hihasta nykäisemään. Lainasin Matti Rossin romaanin Toinen valinta ja Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä. Ne edustakoot yhteiskunnallista valveutuneisuuttani tällä kertaa. Boris Pehorin Nekropoli menee holokausti-kategoriaan, alaotsakkeen "sydäntä särkevää luettavaa" alle.

Löytyipä kirjastosta katsottavaakin. Kiba Lumbergin ja Anna Rajalan käsikirjoittama ja paljon keskustelua herättänyt Tumma ja hehkuva veri avaa minulle ikkunan romanien maailmaan. Soittorasia puolestaan on 70-lukulainen kotimainen jännärisarja, jonka muistan hämärästi omasta lapsuudestani huikean pelottavana katsottavana. Saa nähdä onko senkin "parasta ennen"-päiväys ollut ja mennyt. Joskus niin käy: lapsuuden televisiomuistot on aika kullannut reippaalla kädellä. Kolmas lainaamani katseluelämys on baletin opetusvideo. Katselen sitä ja toivon sen tekevän minusta Paulina Pavlovan.

Kevätkauden ensimmäinen balettitunti..

.. oli ja meni. Opettaja sanoi sen olevan "pehmeä" lasku uudelle lukukaudelle. Jos noin on, niin pelkään ajatella mitä jatkossa seuraakaan! Tuli nimittäin kuuma. Nilkkojeni jaksamiseen olin ihan tyytyväinen, mutta voi varjele kylkien fuskaamista. Tankoharjoitusten aikana tuli sellainen olo, että tässä vaaputaan kuin ankka. Selän jäykkyys myös surettaa, ei siitä saa millään mitään plisetskajamaista esitystä. Oman ruumiin rajoitukset suututtavat, mutta kai niiden kanssa on vain elettävä. 

PuoLiskoinen kiertää maata, minä seurata en saata

Lyhyen ajan sisällä on elämäni valo ollut Helsingissä pari päivää, päivän Porissa ja päivän Urjalassa. Kilometrejä kertyy! Yöunetkin tuntuvat joskus jäävän vähiin. Pian kai on taloudessamme toinenkin valokynän käyttelijä, ellei PuoLiskoinen ala armahtaa itseään.