Luin taannoin uutisen vasenkätisyysgeenin löytymisestä. Asialla on vieläpä ollut suomalaistutkija - hyvä me!

Minähän olen vasenkätinen, joten asia kiinnostaa ihan omalta kannaltakin. Omassa suvussani vasenkätisyyttä esiintyy äidin puolella: äitini veli on "meikäläisiä", isoäitini taas oli molempikätinen - hyvin harvinainen ominaisuus sekin.

Vasenkätisen elämä on jatkuvaa kompromissaamista mukavan ja mahdollisen välillä. Asioita ei aina voi tehdä itselleen mukavimmalla tavalla, koska siihen ei ole välineitä. On tehtävä niin kuin mahdollista on. Esimerkki: säilykepurkin avaaminen. En muista koskaan lapsena nähneeni vasenkätisille suunniteltua purkinavaajaa - piti opetella tekemään se oikeakätisten malliin. Sama juttu saksien kanssa. Nykyisin olen niin tottunut käyttämään oikeakätisten saksia, että hyljeksin meikäläisille suunniteltuja. En yksinkertaisesti osaa leikata niillä.

Vasenkätisellä on elämänsä aikana useita oivallisia tilaisuuksia kehittää alemmuuskompleksi. Käsityöt ja muut vastaavat saattavat sujua kömpelömmin, vaikeammin kuin enemmistöllä. Itse kärsin läpi niiden käsityötuntien, joiden aikana perehdyttiin neulomisen kiehtovaan maailmaan ja virkkauksen saloihin. Yritä siinä sitten nykertää, kun muu maailma tuntuu tekevän asiat kuin peilissä ikään. Vasenkätiselle lapselle sanottiin, että pyydä sinä sitten kotona opetusta. Niinpä niin - paitsi että molemmat vanhempani ja vanhempi siskoni olivat kaikki oikeakätisiä.

Eräs vuorenkorkuinen hankaluus oli rusetin väkertäminen. Sain kuitenkin työvoiton kengännauhoistani, tosin en ehkä aivan yhtä helposti kuin ikätoverit.

Taidan vieläkin tehdä asioita hiukan nurinkurisesti, kenties eri tavalla kuin oikeakätinen lähimmäiseni. Mutta hyvinpä vain sujuvat maalliset askareet kaikesta huolimatta. Eihän vasenkätisyys ole mikään vamma, vaikka jotkut vieläkin niin tuntuvat luulevan. Aina muistan erään ihmisen sanat hänen kehuessaan kaunista käsialaani: "osaat noin kauniisti kirjoittaa, vaikka oletkin vasenkätinen". Kiitos vain kohteliaisuudesta.