Jokelan ammuskelutapaus on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. CNN, BBC World - kaikki mahdolliset isot alkukirjaimet toitottavat suomalaista verilöylyä. Ampuja itsekin on ehtinyt jo kuolla, näin luin Iltasanomien nettiversiosta. Nopeasti muuttuu meidän ihmisten elämä, arkisen todellisuuden kangas on hauras ja helppo repiä rikki sekunneissa. Eikä sen jälkeen enää mikään ole entisellään.

Pekka-Eric Auvinen liittyy nyt joukkoon tummaan, jota jo ennestään kansoittavat amerikkalaiset kouluampujat, Petri Gerdt, Timothy McVeigh, Ted "Unabomber" Kaczynski ja 9/11-terroristiväki. Vain muutamia mainitakseni.

Arkisen todellisuuden kangas..

.. tuntuu ainakin vielä vahvalta omiin käsiini. Tietysti se on vain illuusio, mutta lohdullinen sellainen. Siivous, arjen rutiinit, imurin korvia huumaava laulu - ne julistavat elossa olemisen ilosanomaa. Ainakin tänään on näin, huomisesta ei koskaan tiedä. Jokainen teekupillinen voi olla viimeinen. 

Tämän päivän otsikko tulee Kantelettaresta, runosta "Nuorra Manalle menijä". Näinkin siinä sanotaan: "Ei sinua tänne täy'y / ilman Luojan tietämättä, / ilman tauin tappamatta, / ottamatta oivan surman, / muun surman musertamatta."