Tänään alkoi suuri paasto. Ajan kuluessa ravintoa koskevat paastokäytännöt ovat muuttuneet joutuessaan vuorovaikutukseen erilaisten kulttuuriympäristöjen kanssa. Ne eivät siis ole samat jokaisessa maassa. Esimerkiksi kala suomalaisessa paastopöydässä on venäläistä perua ja venäläiset puolestaan omaksuivat sen roomalaiskatolisilta puolalaisilta. Myös paaston kesto on vaihdellut eri aikoina paljonkin.

Varhaisempina aikoina, ennen kristinuskon historian kannalta monin tavoin merkityksellistä 300-lukua, kesti paastokin huomattavasti lyhyemmän ajan kuin nykyisin. Paastottiin päivä, pari ennen pääsiäistä, mutta paastottiin sitten senkin edestä, eli syötiin todella vähän. Olen itse joskus ollut vuorokauden (vain vuorokauden!) kokonaan syömättä ja olotila on melko erikoinen etenkin yhdistyessään unen puutteeseen. Voin kuvitella alkuaikojen kristittyjen pääsiäispalveluksen olleen todellakin kuin toisesta maailmasta: valvominen, rukoileminen, tiukka paasto - ne todella avaavat ovia ja ikkunoita ihmisen mielessä. Valvominen ja ravinnon puute aiheuttavat aluksi olon, jossa kaikki aistit tuntuvat terävämmiltä kuin normaalisti. Vireystaso tuntuu suorastaan nousevan ja energiaa riittää. Tunnetilat heilahtelevat. Ihminen on altis, alttiimpi kuin tavallisesti.

300-luvulla teologian kehittyessä esiintyy mainintoja jo pitemmästä paastonajasta. Keskiajan lopulle tultaessa paastokäytäntö alkoi olla muotoutuneena nykyiseen muotoonsa.

Miten paasto sitten toimii käytännössä? Moni ajattelee paaston aikana enemmän ruokaa, reseptejä ja kauppareissuja kuin normaalisti. Taloudessa kaikki eivät välttämättä tunne halua syödä kasvis- ja (ehkä) kalapohjaista ruokaa kuuden viikon ajan. Joudutaan siis jopa tekemään kahta erilaista ruokaa. Jää perheenäidin mahdollisuus hiljentymiseen melko vähiin siinä häärinässä. Nykyisin sanotaan monen - uskontokuntaan katsomatta - haluavan syödä kasvisravintoa terveyttä ihannoivana aikanamme, mutta enpä ole itse sellaiseen haluun törmännyt. Lienee toiveajattelua.

Paaston aika voisi parhaimmillaan olla vapautta, aikaa ja tilaa. Vapautta arjen askareista ja aikaa käytettäväksi vaikkapa jonkun ajatuksia herättävän kirjan lukemiseen. Vapautta töllöttimen alituisesta huutamisesta ja vapautta osallistumisesta kaiken maailman kissanristiäisiin. Tilaa olla ihminen pelkän suorittajan sijasta,  aikaa miettiä omaa paikkaansa tässä maailmassa.

Luettuja kirjoja:

Bret Easton Ellis: Vetovoiman lait. Pidin herran kirjoista eniten 90-luvulla. Niiden nihilismi ja kova kyynisyys järkyttivät ja kiehtoivat samaan aikaan. Vetovoiman lait olen lukenut vuosia sitten, mutta englanniksi: tämä suomennos on nimittäin hyvin tuore, vuodelta 2007. Tietysti kiinnosti vertailla alkutekstiä ja käännöstä. Minusta käännös toimi ihan hyvin, ei ollut ainakaan sieltä huonoimmasta päästä. Tuo nimi vain on hiukan väkinäinen. Olisiko "Vetovoimalaki" ollut parempi? Vähän kuin painovoimalaki. Yhtä vääjäämätätön ja välttämätön, yhtä tosi.

Vetoivoiman lait ilmestyi englanniksi (Rules of attraction) vuonna 1987. Se on todellinen 80-luvun kirja rikkaista yliopisto-opiskelijoista, joille muoto on yhtä kuin sisältö. Pääaineena tuntuu olevan huumeet ja sivuaineina juopottelu ja irtosuhteet. Sangen realistinen kuvaus siis.

Jonas Gardell: Jumalasta. Tämä on light-versio Karen Armstrongin kirjoista. Ristiriitaisia tunteita herättänyt kirja esittelee Lähi-Idän eri jumaluuksien vaikutusta juutalaisuuden ja kristinuskon jumalakuvan kehitykseen. Teksti on helppolukuista, sujuvaa ja viihdyttävääkin. Tiedonmurujen seassa on sitten Gardellin omaa pohdiskelua. Gardell etsii itselleen sopivaa jumalaa jumalakuvien laajasta joukosta. Näin miestä tuntematonta lukijaa hämäsi hieman se, kun hän kertoi joidenkin seurakuntalaisten estäneen hänen pääsynsä ehtoolliselle. Syytä en kuitenkaan kirjassa ollut huomaavinani. Tein taustatutkimusta ja ainakin Wikipedian (ei mitenkään täysin luotettava tietolähde) mukaan hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen miehen kanssa. Eli veikkaisin siis ehtoollisskisman johtuneen tästä? - Jos laajempi kuvaus tästä aihepiiristä (jumalasta, ei homoseksuaalisuudesta & rekisteröidyistä parisuhteista) kiinnostaa, niin Karen Armstrongin Jumalan historia on tutustumisen arvoinen.