Luen Bengt Liljegrenin kirjoittamaa elämänkertaa Kaarle XII: soturikuninkaan elämä. Yhtä hyvin alaotsikkona voisi olla yllytyshullun elämä. Tai piittaamattoman pässin elämä. Kaarle XII:n nimellä on perinteisesti ympärillään sadunhohdetta: karoliiniarmeijan johtaja ja voittamaton kuningas (ainakin jos Pultava unohdetaan). Miehen elämänkertaa lukiessa tajuan kuitenkin selvästi sen, etten itse olisi pitänyt hänestä ihmisenä - enkä kuninkaanakaan. Kahdennentoista Kaarlen isä, Kaarle XI, vaikuttaa suoraan sanottuna paljon inhimillisemmältä kaikkine vikoineenkin. Saattoi hän tulistua ja puhua rajuja, mutta rauhoituttuaan kuunteli sentään järkipuhetta. Poika sen sijaan saattoi olla kylmä kuin kala, kuunnella ja katsella, mutta lopulta teki aina oman päänsä mukaan. Olipa se sitten järkevää tai ei.

Kaarle XII (1682-1718) oli itsevaltias sanan varsinaisessa merkityksessä. Kokeneiden valtiomiesten neuvot jätettiin usein omaan arvoonsa. Kruunun perittyään 15-vuotiaan Kaarlen ensimmäisiin toimenpiteisiin kuului itsevaltiutta arvostelleen Moran rovasti Boethiuksen pidättäminen ja tuomitseminen kuolemaan. Myöhemmin tuomio tosin lieveni elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, josta Boethius kuitenkin vapautettiin kymmenen vuotta Pähkinälinnassa istuttuaan. Taisi mennä kansalta arvosteluhalut?

Soturikuningas oli lisäksi - ainakin minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan - sangen mielivaltainen. Hän saattoi olla yllättävän vapaa säätyajattelusta ja esimerkiksi olla ylentämättä aatelismiestä upseeriksi vain syntyperän perusteella. Toisaalta hän oli ajattelussaan jäykkä ja sovelsi Mooseksen lakeja tiukimman mukaan tuomitsemalla kuolemaan aviorikokseen syyllistyneen miehen ja naisen.

Sotilasjohtajana Kaarle XII:lla oli taktista ymmärrystä, mutta hän osasi myös olla täydellisen piittaamaton miestensä hyvinvoinnista. Halutessaan sotia Venäjää vastaan kuningas johti karoliiniarmeijan vastoin saamiaan neuvoja syvälle Venäjän sydämeen. Pultavassa sitten tapahtui se, minkä historia katsoi parhaaksi toistaa Napoleonin ja Hitlerin armeijoiden kanssa: huono huolto, pitkät välimatkat, kylmyys, taudit - sanalla sanoen massiivinen tappio.

Voi mikä farssi!

Alkoholipakkauksiin tulee kuin tuleekin varoitustekstit. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Alkoholin suurkuluttajat viis veisaavat mokomista varoituksista ja kohtuukäyttäjiä ne vain ärsyttävät. Mitähän seuraavaksi keksitään? Kotien vaarallisuudesta pitäisi varmaankin puhua enemmän. Tapahtuuhan suurin osa onnettomuuksista kotona. "Kodin vuokraaminen tai ostaminen vaarantaa terveytesi?"