Syksy innostaa taas tutustumaan teatterimaailman anteihin. Kuten niin monesti ennenkin, Turku ei pahemmin tarjonnallaan voi kerskailla. Tahtoisin kovasti käydä katsomassa Kansallisteatterin uutuuden, Paavo Westerbergin kirjoittaman Kotiin ennen pimeää Willensaunan näyttämöllä. Viime vuonna katsomamme Varasto esitettiin samassa paikassa. Tuntuu kuin sekä Turussa että Helsingissä kaikki vähänkin katsomisen arvoinen olisi näissä pienissä, "kokeilevaa" teatteria suosivissa tiloissa Sopukassa ja Willensaunassa. Suurilla näyttämöillä on sitten tätä kaiken kansan naurattamista, musikaalia ja muuta marenkia.

Sopukassa esitettäisiin Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja se voisi olla mielenkiintoinen elämys.

Bachin kantaatteja

Kuuntelemme Bachin kantaatteja, "musiikkia valosta ja vedestä". Olen sytyttänyt kynttilöitä olohuoneeseen - ensimmäinen kerta tänä syksynä. Bachia on kunnioittanut myös Eeva-Liisa Manner, näin on kirjoitettu tuolla kynällä omaani suuremmalla:

BACH:

On virta,

kiviä, jotka järjestyvät silloiksi,

kaiverretut lohikäärmeet veden alla nukkuvat kultaiset,

portaat nousta useihin valkeisiin taloihin,

arvokkaat Brunon tomulle, Pascalin ajatusten polyfonialle,

lepo ja vapaus giottonsinisessä syvyydessä.

 

Pidätetty aika

rakentaa kaupungin,

jonka sisällä on toinen kaupunki,

siltoja, joiden sisällä on toisia siltoja,

lumivalkoisia hevosia ja pyhiä aaseja varten;

portaita, kaikuja avaruuden kuljettamista varten, kaikki

                                                       täydelliset;

 

aaseilla sädekehä, kultainen lautanen,

jokaisella lautasella kymmenen avainta,

kuin jumalalliset sormet

jotka solmivat musiikkia valosta ja vedestä

 

Ja portit avautuvat avautuvat -

Avautuu purppuranokat, ovat muuntelu ja huilu,

avautuu heitetyt siivet, kohoavat, ovat fuuga,

tornit väreilevät, vuodatettujen kyyhkysien lukitut kaupungit

ovat läheinen mosaiikki, ja täällä

 

(Eeva-Liisa Manner: Tämä matka 1956, sivu 72.)