sunnuntai, 10. helmikuu 2008

Muutan uuteen nettikotiin..

...jonka osoite on:

http://paulina.grotenfelt.net/

lauantai, 9. helmikuu 2008

Kuoleva sorsa

Tänään oli taas balettipäivä. Huomasi helposti kahden viikon tauon baletoinnissa: pää oli melkoisen tyhjä ja sarjoja sai oikein kaivella muististaan. Kaksi viikkoa sitten sali oli muussa käytössä, siitä baletin puuttuminen. Ja viime lauantaina taas - no, jos nyt rehellisiä ollaan, niin olin höyhensaarilla tanssitunnin aikaan. Ajattelin aamupäivällä, että "ihan vain tunti tässä.." & oikaisin sängylle ja laitoin silmät kiinni. -Olisi kannattanut laittaa herätys!

Joka tapauksessa tänään olin siellä taas. Eihän se ihan tältä näyttänyt, mutta ainakin tankosarjojen rondeihin ja plié-harjoituksiin olin aika tyytyväinen. Koin ahaa-elämyksen balancoirin suhteen: rohkeasti vain antaa selänkin elää liikkeen mukana, kyllä se siitä! Muuttuuko kuoleva sorsa vielä jossakin vaiheessa kuolevaksi joutseneksi? Sen aika näyttää.

Tunnin lopuksi oli taas lihaskuntotreeniä. Vatsa- ja selkälihasliikkeitä tehtiin posket punoittaen. Minulle vatsa tuottaa vähemmän ongelmia kuin selkä: 40 selkälihasliikkeen jälkeen oli väsyneempi olo kuin vatsapiinan päätyttyä. Ilman tanssijatoverin hoksaavaisuutta olisin muuten unohtanut silmälasit sinne saliin. En käsitä kuinka on mahdollista ollakin näin hajamielinen. 

Kävimme sekä Mynämäen että Raision kirjastossa. Saaliiksi sain F.E. Sillanpäätä (Ihmiset suviyössä ja Hiltu ja Ragnar) ja Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa. Truman Capoten Kylmäverisesti lainasin ihan vain verestääkseni muistiani katsottuani jokin aika sitten Capote-elokuvan. Hannu Salaman Se tavallinen tarina löysi myös tiensä kirjastokassiin. Sitä ehdin jo aloittaa kirjastossa. Olipa kerrankin aikaa, niin istuin alas lukemaan Eelin kovasta kohtalosta.

Jos voisin matkustaa aikakoneella tuollaiset 70-90 vuotta taaksepäin, niin tekisin parhaani taistellakseni Juhani Aholle Nobelin kirjallisuuspalkinnon Sillanpään sijasta. Ei pidä käsittää väärin: Sillanpää on hyvä, mutta Aho on parempi. Tämä siis on ainakin minun vaatimaton mielipiteeni, minkä arvoinen se sitten lieneekään.

Kello 23:00

Sain eilen siivousurakan päätökseensä. Mielipuolisessa tarmonpuuskassa jynssäsin uuninkin kaiken muun lisäksi. On puhdasta ja viihtyisää, olohuoneen kauneutta lisäävät tänään ostetut vaaleanpunaiset tulppaanit. Huomenna illalla tulee eräs ystävä vierailulle: taidanpa leipoa jotakin hyvää sen kunniaksi. Olemme tunteneet toisemme jo yli kuudentoista vuoden ajan. 19-vuotiaista ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista on jossakin vaiheessa varttunut kaksi kiitettävän järkevää ja kypsää keski-ikäistä daamia. Vai kuinkahan lienee..? 

torstai, 7. helmikuu 2008

Molly Malone ja minä

Onko mahdollista saada siivottua ilman laulua? Minun kohdallani vastaus on kielteinen. Kun moppi heiluu, niin laulu kaikuu. Tänään siivousapua on antanut muistoista rikas Molly Malone.

"In Dublin's fair city
where the girls are so pretty,
I first set my eyes on sweet Molly Malone.
As she wheeled her wheel-barrow,
through streets broad and narrow,
crying: 'Cockles and mussels, alive, alive, oh!'"

Mollyn ansiosta tunti jos toinenkin vierähti nopsaan ja puhdasta tuli. Joten kiitos sinulle, nuorena kuumeeseen kuollut Molly-parka. Yours, (always forever) Peggy.

keskiviikko, 6. helmikuu 2008

Tiedettä ja Telemannia

Brittitutkijat ovat onnistuneet luomaan ihmisalkion, jonka DNA on peräisin kahdelta naiselta ja yhdeltä mieheltä. Alkioita on tähän mennessä onnistuttu luomaan kymmenen, mutta niiden ei ole annettu kehittyä viittä päivää pitempää aikaa. Tutkijoiden tarkoituksena on kehittää menetelmä, jonka avulla joskus tulevaisuudessa ihmisalkiot aloittaisivat elontaipaleensa ilman perinnöllisiä sairauksia.

Ja vasta eilen luin Tieteen Kuvalehdestä kuun olevan ratkaisu energiapulaan. Joskus sadan vuoden kuluttua kiertolaisemme voi antaa ihmiskunnalle platinametalleja ja fuusioreaktorin polttoaineeksi sopivaa heliumin isotooppi-3:a. Elämä muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän tieteisromaania. Maailma muuttuu vieraammaksi vuosi vuodelta: vanhana sitä ei varmaan enää koe omakseen, koska se on muuttunut täysin. Kiinnekohtia entiseen ei ole, koordinaatit ovat hukassa.

Helmikuun kuudes:

  • poden aina talven loppusuoralla iskevää väsymystä
  • luen Milan Kunderan Naurun ja unohduksen kirjaa
  • isossa kupissa höyryää rooibos-tee
  • CD-soittimessa Telemannia

maanantai, 4. helmikuu 2008

Vapautta, aikaa ja tilaa

Tänään alkoi suuri paasto. Ajan kuluessa ravintoa koskevat paastokäytännöt ovat muuttuneet joutuessaan vuorovaikutukseen erilaisten kulttuuriympäristöjen kanssa. Ne eivät siis ole samat jokaisessa maassa. Esimerkiksi kala suomalaisessa paastopöydässä on venäläistä perua ja venäläiset puolestaan omaksuivat sen roomalaiskatolisilta puolalaisilta. Myös paaston kesto on vaihdellut eri aikoina paljonkin.

Varhaisempina aikoina, ennen kristinuskon historian kannalta monin tavoin merkityksellistä 300-lukua, kesti paastokin huomattavasti lyhyemmän ajan kuin nykyisin. Paastottiin päivä, pari ennen pääsiäistä, mutta paastottiin sitten senkin edestä, eli syötiin todella vähän. Olen itse joskus ollut vuorokauden (vain vuorokauden!) kokonaan syömättä ja olotila on melko erikoinen etenkin yhdistyessään unen puutteeseen. Voin kuvitella alkuaikojen kristittyjen pääsiäispalveluksen olleen todellakin kuin toisesta maailmasta: valvominen, rukoileminen, tiukka paasto - ne todella avaavat ovia ja ikkunoita ihmisen mielessä. Valvominen ja ravinnon puute aiheuttavat aluksi olon, jossa kaikki aistit tuntuvat terävämmiltä kuin normaalisti. Vireystaso tuntuu suorastaan nousevan ja energiaa riittää. Tunnetilat heilahtelevat. Ihminen on altis, alttiimpi kuin tavallisesti.

300-luvulla teologian kehittyessä esiintyy mainintoja jo pitemmästä paastonajasta. Keskiajan lopulle tultaessa paastokäytäntö alkoi olla muotoutuneena nykyiseen muotoonsa.

Miten paasto sitten toimii käytännössä? Moni ajattelee paaston aikana enemmän ruokaa, reseptejä ja kauppareissuja kuin normaalisti. Taloudessa kaikki eivät välttämättä tunne halua syödä kasvis- ja (ehkä) kalapohjaista ruokaa kuuden viikon ajan. Joudutaan siis jopa tekemään kahta erilaista ruokaa. Jää perheenäidin mahdollisuus hiljentymiseen melko vähiin siinä häärinässä. Nykyisin sanotaan monen - uskontokuntaan katsomatta - haluavan syödä kasvisravintoa terveyttä ihannoivana aikanamme, mutta enpä ole itse sellaiseen haluun törmännyt. Lienee toiveajattelua.

Paaston aika voisi parhaimmillaan olla vapautta, aikaa ja tilaa. Vapautta arjen askareista ja aikaa käytettäväksi vaikkapa jonkun ajatuksia herättävän kirjan lukemiseen. Vapautta töllöttimen alituisesta huutamisesta ja vapautta osallistumisesta kaiken maailman kissanristiäisiin. Tilaa olla ihminen pelkän suorittajan sijasta,  aikaa miettiä omaa paikkaansa tässä maailmassa.

Luettuja kirjoja:

Bret Easton Ellis: Vetovoiman lait. Pidin herran kirjoista eniten 90-luvulla. Niiden nihilismi ja kova kyynisyys järkyttivät ja kiehtoivat samaan aikaan. Vetovoiman lait olen lukenut vuosia sitten, mutta englanniksi: tämä suomennos on nimittäin hyvin tuore, vuodelta 2007. Tietysti kiinnosti vertailla alkutekstiä ja käännöstä. Minusta käännös toimi ihan hyvin, ei ollut ainakaan sieltä huonoimmasta päästä. Tuo nimi vain on hiukan väkinäinen. Olisiko "Vetovoimalaki" ollut parempi? Vähän kuin painovoimalaki. Yhtä vääjäämätätön ja välttämätön, yhtä tosi.

Vetoivoiman lait ilmestyi englanniksi (Rules of attraction) vuonna 1987. Se on todellinen 80-luvun kirja rikkaista yliopisto-opiskelijoista, joille muoto on yhtä kuin sisältö. Pääaineena tuntuu olevan huumeet ja sivuaineina juopottelu ja irtosuhteet. Sangen realistinen kuvaus siis.

Jonas Gardell: Jumalasta. Tämä on light-versio Karen Armstrongin kirjoista. Ristiriitaisia tunteita herättänyt kirja esittelee Lähi-Idän eri jumaluuksien vaikutusta juutalaisuuden ja kristinuskon jumalakuvan kehitykseen. Teksti on helppolukuista, sujuvaa ja viihdyttävääkin. Tiedonmurujen seassa on sitten Gardellin omaa pohdiskelua. Gardell etsii itselleen sopivaa jumalaa jumalakuvien laajasta joukosta. Näin miestä tuntematonta lukijaa hämäsi hieman se, kun hän kertoi joidenkin seurakuntalaisten estäneen hänen pääsynsä ehtoolliselle. Syytä en kuitenkaan kirjassa ollut huomaavinani. Tein taustatutkimusta ja ainakin Wikipedian (ei mitenkään täysin luotettava tietolähde) mukaan hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen miehen kanssa. Eli veikkaisin siis ehtoollisskisman johtuneen tästä? - Jos laajempi kuvaus tästä aihepiiristä (jumalasta, ei homoseksuaalisuudesta & rekisteröidyistä parisuhteista) kiinnostaa, niin Karen Armstrongin Jumalan historia on tutustumisen arvoinen. 

  

  • laskuri


    laskuri re.gif
  • taustani tarjosi

    ruiske.jpg
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Muistaminen on lahja.
    Unohtaminen on vuoroin harmi ja armo.

  • Tagipilvi