Miehelleni Jannelle tulee Metsästäjä-lehti. Yleensä en lue sitä, aihepiiri kun ei ole minun kannaltani kovinkaan kiinnostava. Kannessa on välillä hienoja kuvia eläimistä. Ikävä kyllä ne vain ovat aika usein kuolleita.

Selasin tätä viimeisintä lehdykkää, numeroa 6/2006. Mainokset siinä olivat aika kiinnostavia. Vilkaistaanpa! Metsästäjä toki tarvitsee harrastukseensa puvun. Olisihan se vähän nolo näky haahuilla metsässä verkkareissa? Lehdessä mainostetaan esimerkiksi Premium-pukua. 299,90 euroa plus toimituskulut. Pyöristetään siis summa 300 euroon ja unohdetaan ne toimituskulut. Sitten kengät! Sivulta 11 löydän Premium-popot. 129,90 euroa ja tietysti taas ne toimituskulut siihen päälle. Eli siis 130 euroa. Tähän mennessä harrastusvarusteet ovat siis verottaneet kukkaroa 430 euron verran. Vanhassa valuutassa se tekee noin 2580 markkaa, mikäli laskee yhden euron olevan kuusi markanrahaa, kuten minä tein.

Metsästäjä tarvitsee myös aseen. Moni tarvitsee (?) niitä myös enemmän kuin yhden. Mutta ollaan nyt kilttejä ja oletetaan metsästäjämme olevan vaatimaton ja tyytyvän vain yhteen käytettyyn aseeseen, jollaisen voi saada vaikkapa 250 eurolla. Lompakkoon on tähän mennessä tullut 680 euron mentävä lovi.

Joviaalisti aion jättää laskuistani pois kaikki ylimääräiset herkut ja härvelit: GPS-paikantimet, radiopuhelimet, metsästäjätutkinnon, asekaapit, puukot, istuinsuojat (mitä ne sitten mahtavakaan olla), etäisyysmittarit ja niin edelleen.

Lapsipeurassa on lihaa ehkä noin kahdenkymmenen kilon verran. Eli nyt vain iloisesti jakolaskua harrastamaan: jaetaan 680 euroa kahdellakymmenellä eurolla. Taskulaskimeni tarjoaman tiedon mukaan kilohinnaksi muodostuu 34 euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon oma ajoittainen herkutteluni tyyriin loimulohen kanssa. Sen kilohinta pyörii noin 25 euron kieppeillä ainakin Myllyn Prismassa. Ja kyseessä on kallis kala.

Ruoan hankkimisen vuoksi metsästystä ei siis ainakaan kannata alkaa harrastaa. Lihan hinta on suolainen ja sen saamiseksi nähtävä vaiva melkoinen*. Miksi sitten? Eräperinteiden vuoksiko? Muinaiset suomalaiset eivät käyttäneet metsästyspuuhassaan huippuunsa hiottuja suurikaliiperisia metsästysaseita. Wanhaan hyvään aikaan luotettiin enemmänkin keihäisiin ja ansoihin. Tulisi ainakin halvemmaksi siirtyä takaisin esi-isien metsästystaktiikoihin?

Metsästys on minulle mysteeri. Samalla tavalla mysteeri kuin sellaisten ihmisten touhu, jotka ostavat pikku-pikku kasvihuoneita ja kaiken maailman välineitä ja alkavat itse kasvattaa tomaatteja ja muita vihanneksia takapihalla. Perusteluna usein on se, että näin ei tarvitse maksaa tuotteista kaupassa. Ja tietysti itse kasvatettu on aina parempaa, eikö totta? Paitsi ettei niin useinkaan ole. Moni vihannesten viljelyä harrastanut tietää etenkin alkutaipaleen olevan täynnä yritystä ja erehdystä. Kallista yritystä ja erehdystä.

Niinpä niin! En tiedä muista, mutta ainakin minut nähdään jatkossakin ostamassa tomskuja, lihaa ja kalaa Myllyn Prismasta.

 

*) Sääliväisyyden vuoksi en tässä viitsi edes mainita riistaeläimen nahkan käsittelykustannuksia - eihän sitä voi suoraan nyljettynä seinälle iskeä.