Koti on nyt puunattu joulukuntoon. Siivouksen temmellyksessä hajosi vanha imurikin. Minä tietysti hälyttämään PuoLiskoista puhelimitse uuden tarpeesta.

PuoLiskoinen haki Prismasta uuden tomunkerääjän. Ihme ja kumma: imuririntamallakin on tapahtunut merkittävää kehitystä kymmenessä, viidessätoista vuodessa. Olen suorastaan rakastunut uuteen siivouskumppaniin: se on niin kevyt, höyhenenkevyt! Ja tehokas! Ja hiljainen! Vanhassa vekottimessa luki "super silent" selässä, mutta uuteen tutustuttuani olen valmis pitämään sitä lähinnä huonona vitsinä.

On vuoden pimein päivä, mutta täällä se on alkanut auringon kanssa. Koti on puhdas, pyykkikorit tyhjinä. Huomenna leivon maustekakkua ja ehkä jotain muutakin - saa nyt nähdä. CD-soittimessa on Corellia. Aatto onkin omistettu Bachin Jouluoratoriolle - eräänlainen perinne sekin. 

Pikaisia luonnehdintoja äskettäin luetuista kirjoista:

Taina West: Uskonto vie, politiikka vikisee. Toimittaja Taina West on kirjoittanut monista uskontoa ja politiikkaa sivuavista aiheista kirjasen, jossa sivalletaan vuoroin paavia, muslimeja, juutalaisia ja kristittyjä noin yleensä. Ammatikseen kirjoittava osaa toki kirjoittaa: kirja on hauska ja terävä, kielen puolesta ihan nautittavaa lukemista. Sisältö muodostuu sirpaleiseksi. Ehkä siksi, koska teemoja on niin monta ja ne ovat niin erilaisia. Välillä moitiskellaan Israelin Yad Vashem-instituuttia, koska se ei ole suonut kunnianosoitusta Dietrich Bonhoefferille ja sitten käsitellään suomalaisten uskovien ja ei-uskovien poliitikkojen kantoja homoseksuaalien parisuhteisiin ja adoptio-oikeuteen. West päivittelee sosialidemokraattisen kansanedustajan kommenttia, kun tämä vuonna 2001 puhuu eduskunnassa sellaisista asioista kuin Jumalan siunaus ja tuomio. Tähän ei oikein ole enää mitään lisättävää.

Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä ja Kirjoitan. Durasiin on vaikea suhtautua neutraalisti. Useimmat ihmiset kai joko rakastavat häntä tai inhoavat häntä. Minulle tulee aina välillä Duras-periodeja ja silloin luen useamman durasin yhteen putkeen. Durasin kirjat ovat ajatusten vapaata lentoa. Ajatus lentää vapaana kuin lokki, välillä koukkaa alas veteen, sitten taas lentää ylös. Ei ole rajoja. Mikään ei ole liian pientä kuvattavaksi, mikään ei ole liian suurta vaiettavaksi. Duras kirjoittaa kaikesta. Jopa kärpäsen kuolemasta. Täytyy tunnustaa, että lukiessani kärpäsvainajasta (Kirjoitan-teoksessa) oli oma reaktioni sama kuin Durasin ystävän: nauroin vedet silmissä. Tietysti kuolema on aina kuolema ja olen itsekin joskus pohdiskellut vastaavia murhatessani hämähäkin (teen sitä usein) tai lätkäistessäni kärpäsen tuonpuoleiseen. Tietysti sitä miettii, että kuka tuota kuolemaa suree. Jokin pieni osa minussa ymmärtää ahimsa-periaatetta, sitä, ettei mitään pitäisi tappaa. En vain itse ole niin puhdas. Durasille alkoholi oli ongelma: hän oli suurjuomari, kohtuuttomuuksien ystävä.

Marko Juntunen: Islamin arki. Eläväinen kuvaus Marokosta ja köyhyydestä, uskosta, elämän kovista realiteeteista. Juntunen antaa äänen marokkolaisille, eikä itse mene mukaan analysoimaan ja pohtimaan. Tämä on pala Marokkoa suomalaiselle lukijalle. Kannattaa lukea ymmärtääkseen edes hiukan laittoman maahanmuuton taustoja ja sen muodostamaa ongelmaa Euroopassa. Vuosituhannen vaihteessa Espanjassa arvioitiin olevan yli 200 000 oleskeluluvatonta siirtolaista. Ja Gibraltarin salmi on kapeimmalta kohdaltaan vain 14 kilometriä leveä. Tässä pari numeroa, joiden valossa kannattaa tarttua kirjaan. Se kuvaa Marokon lisäksi myös Euroopan todellisuutta tänään ja huomenna.