Huomenna aloitan kansalaisopiston mosaiikkikurssin. Olen pakannut aamua varten kaikenlaista tarpeellista ja erittäin epäninnimäistä tavaraa: vasaran, kaakeliveitsiä, pihdit ynnä muuta.Kaappien kätköistä löysin joskus aikaa sitten Sinooperista ostamiani valmiita mosaiikkipalasia. Otan nekin mukaan. Löysin myös liimaa, joka sopii mosaiikkitöihin. Harrastuskassini käy aina vain painavammaksi.

Mosaiikkitöissä on jotakin kiehtovaa. Ne tuovat mieleen bysanttilaisia ajatuksia. Ajatuksia siitä, kuinka kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. Pidän myös siitä, että jostakin rikkinäisestä voi saada aineksia ehjään ja uuteen taideteokseen. Pöydältä pudonnut kahvikuppi tai rikki mennyt kaakeli eivät ole vain roskaa, vaan niissä on uuden alun siemen.

Tee kupissani on käynyt kylmäksi. Koko vartalo tuntuu ihanan rennolta - olin tänään hieronnassa. Mosaiikkikurssin alkamiseen on enää vain yksitoista tuntia. Kuinka malttaisin mennä nukkumaan?