Metsän keskellä aika venyy. Se uhmaa luonnonlakeja ja kaikkea tietämystä fysiikasta. Mutta niin se vain on. Hetket vaikuttavat tavallista syvemmiltä ja hitaammilta. Merkityksellisemmiltä, jollakin tapaa. Olen viettänyt viime päivät keltaisten lehtien keskellä, katsellen lapsuudesta tuttua kiipeilypuutani ja pitäen sadetta kuusen alla.

Olisiko unettomuutta ongelmana olemassa lainkaan, jos ihmiset joutuisivat edelleenkin turvautumaan kynttilänvaloon ja elelemään muutenkin ilman sähköisiä viihdykkeitä? Ei silloin ole kiusausta valvoa öitä, kun pimeä tulee jo seitsemän aikaan illalla ja sen jälkeen olet kynttilöiden varassa.

Postkrossausta 

Sain tänään postcrossing-kortin Venäjältä. Ensimmäiseni suuresta itäisestä naapurista.