Ostimme PuoLiskoisen kanssa eilen joulupaperia lahjoja varten. Mistä lie johtuu, mutta minun on melkeinpä pakko ostaa joka jouluksi jotain uutta käärettä. Inhoan ryppyistä lahjapaperia ja sitä meillä on valitettavasti kaappi pullollaan. Sellaisen kanssa ei siistiä pakettia saa aikaiseksi millään.

Näin vakaasti keski-ikäistyvänä ihmisenä on jo lupa katsoa taaksepäin ja muistella menneitä aikoja. Ennen vanhaan 70-luvulla ei kaupoissa ollut niin monta erilaista lahjanarua kuin on nyt. Sopii kurkistaa kauppojen valikoimiin, on siinä jo hämmentävän monta eri vaihtoehtoa. On vanhahtavaa, kihartamatta laitettavaa "yksinkertaista" karkeaa narua ja tumpeloiden pelastukseksi ruusukkeita, jotka kätevästi liimataan koristamaan lahjusta. Sitten ovat kaikki nämä kiharrettavat narut: kimmeltävät, kuvioidut, eri väriset, eri paksuiset. Kaiken huippuna osaamattomien iloksi on nykyisin saatavilla valmiiksi kiharrettuja nauhapörröjä, jotka poropeukalokin osaa tintata keskelle lahjaa.

Toista oli ennen. Silloin 70-luvulla lahjanarua oli oikeastaan vain sitä perinteistä kiharrettavaa. Jos et osannut itse sitä saksilla tai keittiöveitsellä kähertää, niin olit lirissä. Värivalikoimat olivat huomattavasti nykyistä rajoittuneemmat. Eikä voinut juuri valita nauhan paksuudenkaan osalta, kun vaihtoehtoja ei ollut.

Nykyvanhemmat itkisivät katkeria kyyneleitä, jos tietäisivät kuinka vähästä lapset tulivat Silloin Ennen tyytyväisiksi. Minullekin jouluiloa toivat piirustuspaperi, värityskirjat, kirjat ja vesivärit. Enpä usko, että vanhemmat olisivat edes harkinneet mitään iPodien ja vastaavien ostelemista, niin naurettavan kalliita ne ovat. Pleikkareista puhumattakaan. Koko vuoden aikana kerääntynyt syyllisyys taitaa nykyisin purkautua pökerryttävään lahjapaljouteen jouluna.

Vanha koira oppii uusia temppuja!

35 vuoden kypsässä iässä tein järisyttävän keksinnön. Olen aina kuulunut siihen tumpelolaumaan, joka turvautuu valmisruusukkeisiin ja yrittää viimeiseen asti välttää nauhojen kihartamisen tarjoamaa haastetta. Mutta nyt, nyt olen kokenut valaistumisen: pelastukseni on paperiveitsi!

Kirjeiden avaamiseen tarkoitettu paperiveitsi kihartaa lahjanarut suorastaan hilpeän helposti. Joka ei usko, niin kokeilkoon. Toimii kuin taika.