Joskus tällainen kirjatoukkakin kokee äkillisen kiinnostuksen puuskan ihmiskuntaa kohtaan*. Olin tänään Valintatalossa postimerkkejä ostamassa - täällä kun posti on Valintatalon yhteydessä - ja minua palveli myyjä nimeltä Maarit.

Aamu oli aikainen, ulkona vielä niin talvisen hämärää. Sellaisina aamuina sitä vetää talvitakkia tiukemmin vartaloa vasten ja hautaa kaulan syvälle kaulaliinan pehmoiseen lämpöön. Sitä toivoo, ettei raahaa mukanaan liikaa lunta talvisaappaittensa pohjissa. Ja suree palelevia sormiaan. Itselleen silloin lupaa, että seuraavan kerran liikkeelle lähtiessä suojaa sormiparat kaksilla hansikkailla. Mutta sen lupauksen unohtaa aina niin pian kotona lämpimässä.

Maarit-niminen myyjä myi minulle postcrossing-harrastukseen tarvitsemiani postimerkkejä. Koko kaupassa leijaili ihana, vastapaistetun pullan tuoksu. Elintarvikepuolen pari asiakasta ostivat suklaapatukoita ja erilaisia juomia. Heidän asemassaan olisin sännännyt pullahyllylle.

Katselin tuota myyjää ja aloin miettiä kaikenlaista. Missä hän asuu? Miten mahtaa hän viettää tätä perjantai-iltaa. Perheensä kanssa vai yksinkö? Mitä harrastuksia Maaritilla on? Neulooko hän iltaisin villapaitaa pehmeästä langasta, huokaa vähän silmukoita laskiessaan? Sulkee silmät pieneksi hetkeksi ja kuuntelee taustalla paasaavan television ääntä. Tuoksuuko kotona kahvi, hurajaako pesukone tai tiskikone unettavaan tapaansa?  

Tuleekohan villapaita lahjaksi ja mietityttääköhän neulojaa sen koko. Sopiiko se vastaanottajalle, vai onko liian suuri. Sitä on joskus vaikea tietää.

Tämän maailman maaritit ja paulinat, teemut ja markukset. Elämme tässä aika-avaruudessa, taitamme matkaa: matka on aika, aika on matka. Jonkun sormet tuottavat silmukoita, toisen etsivät lämpöä teekupin kyljistä. En koskaan saa tietää mitä Maarit tekee riisuttuaan myyjäntakkinsa ja palattuaan kotiin. En koskaan saa tietää minkä väriset verhot hänellä on olohuoneessaan. En koskaan sitäkään saa tietää, olenko hänelle samanlainen mysteeri kuin hän minulle.

*) Ei silti ole syytä huoleen, kyllä se aina ohi menee.