Muutamiin viime päiviin on kuulunut kauneus liikkeissä ja käsissä. Toisin sanoen: olen harrastanut balettia ja vesivärimaalausta. Balettitunnilla peili on ystävä ja vihollinen. Se auttaa näkemään onnistumisen hetket, mutta on myös armoton virheiden paljastaja. On palkitsevaa nähdä kaunis venytys, tai hallittu jalan nosto. On kauheaa nähdä sumpussa olevat sormet, tai täysin vailla kannatusta lingertävät kädet.

Pidän näistä Raisiossa olevista tunneista enemmän kuin Turun tarjonnasta. Pidän siitä, että perusasioiden hiomiselle annetaan suuri merkitys. Ja siitä, että ensimmäisestä ja kuudennesta asennosta käsin tehdään paljon. Kolmas ja viides ovat nimittäin ikuisia vihollisiani, voittamattomia sellaisia. Sekin on hyvä, ettei opettaja pelkää moittia huolimatonta lihastyöskentelyä ja sekoilua sarjoissa. Virheet ovat virheitä, eivät ne paapomalla parane.

Viimeksi tangolla vieressäni treenasi mukava, venäläistä alkuperää oleva nainen. Hänellä oli aivan ihana shifonkihamonen - pitkä! Pietarista asti se oli täytynyt hakea, kertoi onnellinen omistaja. Sellaisia ei Piruetti myy. Tossutkin olivat Pietarista. Baletin luvattu kaupunki!