Kävin ensimmäistä kertaa lehdille omistetussa lukusalissa. Se oli täynnä ihmisiä, varsinaisella kirjapuolella taas oli väljää. Paljon monenlaisia lehtiä aina Suomen Kuvalehdestä käsityölehtiin asti.

Lehdissä on jotakin sietämättömän surullista. Ne ovat kauniita ja houkuttelevia paketteja, mutta kertakäyttöisiä. Kaikki toimittajien ja valokuvaajien vaivannäkö on vain hetken huvia varten. Joku voi tietysti uskotella säilyttävänsä kaikki lehtensä, mutta se on itsepetosta. Ennemmin tai myöhemmin ne päätyvät paperinkeräykseen.

Lainasin kaksi kirjaa Sylvi Kekkosesta. Aivan uutta informaatiota minulle oli se, ettei Sylvi ollutkaan Sylvi, vaan Sylvia. Sylvia Salome. Niin paljon kauniimpi nimi kuin tuo lyhennetty versio, joka on käyttöön vakiintunut.