• Miksi pakastimeen kertyy luvattoman monta jäätelöpakettia? Miksi sitä aina ostaa uuden, vaikka entistäkin on ylenmäärin jäljellä?
  • Miksi ihmiset eivät pohdi useammin maailmanlopun mahdollisuutta? Itseäni asia huolestuttaa melko usein: viimeksi sain sätkyt asteroidi Apophiksen takia*. Törmäyksen todennäköisyys on luokkaa 1/45 000, mutta riskiltä tuntuu sekin. Apophis voi tuoda maailmanlopun tullessaan 13.7.2036.
  • Miksi ihmiset tarjoavat kahvipöydässä keksejä? Jos tarjolla on muutakin, niin keksit jäävät aina vain lautasen koristeeksi. Roskikseen mahtaa matkata valtaisa määrä keksejä vuosittain. Ylenkatsotut keksiparat! En minä muusta niin välitä, mutta dominoiden haaskaajat pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Kiehtova juutalaisuus

Luen Chaim Potokin romaania Nimeni on Asher Lev. Miksi juutalaisuus tuntuu niin kiehtovalta? Se juutalaisuus, jota Potok ja Isaac Bashevis Singer kuvaavat romaaneissaan tuntuu samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Itä-Euroopan juutalaisuus piti sisällään niin rikkaita perinteitä ennen toista maailmansotaa, että niiden tuhoutuminen tuntuu todelliselta murhenäytelmältä. Juutalaisten vainoaminen oli yksi niistä natsismin käsittämättömistä ajatuskuvioista, joista ei kerta kaikkiaan saa tolkkua.

Asher Levissä on olennaista jännite hasidiperinteen ja maalaushalun välillä. Päähenkilö on nuori poika, jolla on harvinainen lahja kuvata ympäristöään piirtämällä ja maalaamalla. Tällaista lahjaa voi maailma arvostaa, mutta siinä perheessä ja perinteessä, johon Asher Lev syntyi, ei asia olekaan aivan niin yksinkertainen. Pojalta ei suju tooran opiskeleminen, eivätkä maallisemmatkaan oppiaineet kiinnosta koulussa. Tärkeintä on taide ja se johtaa hänet törmäyskurssille vanhempien kanssa. Onneksi ymmärtäjiäkin löytyy.

Itse aloin kirjaa lukiessani pohtia sitä, kenelle me ihmiset kuulumme? Nykyajan ja tämän meidän maailmamme mukaan kuulumme tietysti itsellemme. Voimme seurata unelmiamme ja tehdä niistä totta. Lääkärin pojan ei ole pakko hakeutua lääketieteelliseen, eikä näyttelijän tyttärestä ole pakko tulla näyttelijää. Kristityn perheen poika tai tytär voi suuremmitta ongelmitta siirtyä vaikkapa buddhalaisuuden kannattajaksi. On kiinnostavaa lukea maailmasta, jossa yksilö kuuluu ensisijaisesti yhteisölle ja perinteelle. Monet elävät yhä siinä todellisuudessa, vaikka se helposti unohtuukin meiltä, jotka kuulumme vain itsellemme.

 

*) Apophiksesta: en pelkää niinkään äkillistä kuolemaa, jos murikka sattuisi tipahtamaan suoraan päälle. Kyllä kyse on paljon laajemmasta ongelmasta. Ei olisi kovinkaan ihanaa olla "onnekas" ja jäädä henkiin moisesta iskusta. Kun miettii, mitä se tekisi koko sivilisaatiolle: pankit, luottokortit, yhteiskunnan rakenteet, KAIKKI sortuisi. Ihmiskunta taantuisi ryösteleväksi ja riehuvaksi barbaarilaumaksi. Energiansaanti, tietoliikenne - mikään ei säästyisi ikäviltä vaikutuksilta.