Tutkimuskin sen todistaa, etteivät pellet ole hauskoja. Lapset, pienet ja suuret, pelkäävät niitä. Ja jotkut aikuisetkin. Minulla on lapsesta asti ollut pellepelko. Ja ilmapallopelko. Yksittäinen pallo ei pelota, mutta jos niitä on rypäs, niin minähän kierrän sen kaukaa. Lapsenakin pyysin aina vanhempia ostamaan ilmapallon rypäsmieheltä, enkä itse mennyt niiden lähelle.

Särkänniemessä tein kerran (vastentahtoista) tuttavuutta Riesa-pellen kanssa. Odottelin kummitusjunan ulkopuolella PuoLiskoisen ja kummitytön paluuta ja siinä se oli. Se vaikutti pelottavan seuralliselta. Siirryin varovaisesti kauemmas.

Miksi ihmiset kuvittelevat pellejen olevan hauskoja ja viihdyttäviä? Ne ovat kammottavia. Maalatut naamat, joiden alla voi olla ihan mitä tahansa. Liioitellun suuret kengät, joissa voi jalkojen asemasta piilotella vaikka räpylät. Ne kirkuvat ja nauravat, hoipertelevat puujaloilla tai ajavat kummallisen epäsuhtaisilla polkupyörillä.

Maailman(i) synty ja tuho

En tiedä maailmanlopun tarkkaa päivämäärää, mutta kaikella todennäköisyydellä se tapahtuu ennen vuotta 2080. Maailman luomisen päivän osaan sanoa tasan tarkalleen: 20.6.1972. Silloin nimittäin minä synnyin ja minun mukanani minun maailmani. Se ainoa maailma, jonka minä tunnen käsittämällä sen itseni kautta. Ei ole maailmaa, vaan minulle on vain minun käsitykseni maailmasta. Se ei ole maailma sinänsä, todellisuus tai maailma sellaisena kuin se ON, vaan vain yksi kapea kaistale todellisuutta puutteellisin aistein havaittuna. Das Ding an sich, ei siihen pääse käsiksi.

Maailma ei synny eikä tuhoudu. Maailmat syntyvät ja tuhoutuvat. Jokaisen ihmisen kohdalla syntyy yksi maailma ja kuolee yksi maailma. Se jokaisen oma ja ainoa.

Tänään:

  • olin tulostusraivossa: menetin malttini totaalisesti tulostimen kanssa. Tärkeä kirje saatava postiin juuri tänään ja mokoma lämpöä kehräävä, hyödytön rukki ei hoida omaa osuuttaan asiassa.
  • kävimme kirjastossa PuoLiskoisen kanssa: lainasin kasan Hannu Salaman romaaneja. Nuorempana masennuin kovasti salamamaisista kirjoista, niiden miljöö ja ihmiset olivat jotenkin niin kovia, outoja ja erilaisia. Nyt koen kaiken sellaisen eksoottisena, enkä enää ahdistu.
  • sain postcrossing-kortin Espanjasta. Lähetin pari sellaista korttia itsekin kohti muita maita ja mantereita.