Tänä viikonloppuna on balleriinailtu niin, että lonkissa tuntuu vieläkin! Pukuhuoneessa on puhuttu läpi ja puhki kaikenlaisia asioita aina säärystimien funktiosta täydellisiin syyskenkiin asti.

Eräs tanssitoveri sanoi eilen ennen tuntia hikoavansa jo katsellessaan minun rullaavan paksuja harmaita lämppäreitä trikoitten päälle. Oikein hämmästyi, kun kerroin kuinka kipeästi tarvitsen niiden tarjoaman avun. Huolimatta magnesiumista ja veden juomisesta olen todella herkkä suonenvedoille. Lämppärit suojaavat lisäksi vasenta polvea, joka on muinoin saanut parikin tärskyä ja on siksi herkkä ärtymään. Kylmänkostea sääkin voi saada sen särkemään. On kuin kantaisi ilmapuntaria polvensa paikalla.

Minun on vaikea käsittää, kuinka kukaan voi tanssia tai liikunnoida muuten ilman lämppäreitä. Paljaat nilkat vain vilkkuvat! Itselläni menisi varmasti koko tunti pipariksi (suonenvetoja varpaissa, jalkapöydässä ja pohkeissa) ja vielä seuraavana päivänäkin olisin kipeä. Niin erilaisia me ihmiset olemme. Lämppäreitä kummasteleva onnellinen ei koskaan kärsi suonenvedoista. Onko mokomaa ennen kuultu!

Harjoitimme taas parittain passiivista venyttelyä. Pelätty, kammottu ja vältelty kolmas asentokaan ei enää stressaa jalkoja niin pahasti. Ehkä toivoa vielä on.

Albina

Postauksen otsikko on Albina Palmqvistin epiteetti. "Kaunis sielu" - tätä ilmausta hänestä käyttivät monet ihmiset, toisistaan tietämättä. Albina Palmqvist oli Aleksis Kiven lämpimien tunteiden kohde ja hänen veljensä Edmundin ystävä. Albinan elämänkaari mahtui vuosien 1822 ja 1903 väliin. Hänen perheensä kodissa Helsingissä sai nuori ja vähävarainen Aleksis Kivi kulttuurisia ja kirjallisia vaikutteita.

Palmqvistit eivät olleet itsekään aina varoissaan, vaan perheen elämään mahtui ajanjaksoja, jolloin elämä oli niukkaa. Aikaansa nähden kosmopoliittisiakin he olivat: perheen äiti Ane Nielsen oli tanskatar ja Albina itsekin vietti aikaansa äitinsä kotimaassa. Perheen poika Ludvig meni naimisiin englantilaisen naisen kanssa. Albina Palmqvist ei sen sijaan koskaan avioitunut.  

Luin Anja Kauppalan kirjoittaman kirjan Albina: Aleksis Kiven suuri rakkaus ja lumouduin kauan sitten kuolleesta muusasta.  Albinan aika oli suuriruhtinaskunnan aikaa: naisten mahdollisuudet elämässä olivat kapeammat kuin tänään. Hyväksyttyjä harrastuksiakin oli vähemmän ja sosiaalinen kontrolli tiukempaa. Kauppala kuvailee Albina Palmqvistin mietiskelevää, sisäänpäin kääntynyttä luonnetta ja saa sen avautumaan laihassa kirjasessaan. Aleksis Kiven muusa oli lukenut nainen, jolla oli rikas sisäinen elämä. Enpä tiedä olemmeko me tämän ajan ihmiset pelkästään onnellisia verrattuna varhaisempaan aikaan: meillähän elämä tuntuu joskus olevan yhtä suorittamista. Ja riippuvaisuuksia: riippuvaisuuksia huveista, päihteistä, toisista ihmisistä, rahasta.

Olisiko maailma kiinnostunut Albina Palmqvistista, jos hänellä ei olisi tätä kytköstä kansalliskirjailija Kiveen? Voi olla, että ei. Mutta sehän nyt ei ole mikään tragedia tai ihmisen mittapuu. Marcus Aurelius sanoi muistaakseni joskus jotain sellaista, että maine on hyödytöntä. Nekin "tulevat polvet" joilta sitä toivomme, tulevat kuolemaan ja unohtumaan. Tärkeintä on sittenkin elää sovussa itsensä kanssa, hyvänä ihmisenä. Tai ainakin pyrkiä siihen. Tunnen vetoa tuohon menneeseen aikaan, albinoihin, jotka eivät himoinneet mitään BB-kuuluisuutta tai Seiskan kansikuvatytöksi pääsemistä. Verkkainen elämän tahti, tyyneys, hyväntahtoisuus*, pienet ilot. Hyvä kirja, aukinaisessa ikkunassa hiukan liikahteleva verho. Auringonläikkä seinällä. Kellon lyönnit jossakin toisessa huoneessa, koruommel kädessä. Pisto silloin ja toinen tällöin.

Myös, lisäksi, vielä:

- olen leiponut: sitruuna-hunaja-valkosuklaa-juustokakkua ja mustikkamuffinsseja

- PuoLiskoinen on ollut metsästämässä sekä lauantaina että sunnuntaina

- saimme uuden keittiön pöydän vihdoin paikalleen: on kuin keittiössämme olisi aurinko!

- PuoLiskoinen vei vanhan pöydän appivanhempien kesämökin koristukseksi

- katsoimme liian surullisen venäläisen sotaelokuvan 9. komppania

- viihdyttelin itseäni myös nauramalla läpi Sekaisin Marista 

 

*) Hyväntahtoisuus voi muuten olla eräs kaunissieluisen ominaisuuksista. Olla kuin Dalai Lama: "My religion is kindness".