Vanhan kansan - ja Vilkunan Vuotuisen ajantiedon - mukaan tämän päivän tienoilla voidaan alkaa odottaa käen kukuntaa kuuluvaksi. 25.4. on nimittäin apostoli ja evankelista Markuksen päivä ja näillä meidän leveysasteillamme kevät ja valo sen kun voimistuvat. Vanhan kansan mukaan käen kieli oli Markuksen vyön alla: kun Markus vyötään hellitti, niin pääsi käkikin kukkumaan.

Säätäkin voi tästä päivästä ennustaa: jos on kylmää, niin sää jatkuu sellaisena jopa 40 vuorokauden ajan. Me voimme kuitenkin olla huoleti, koska nythän ei ole mikään pakkasyön aika, vaan lupaavasti sää näyttää olevan lämpenemään päin.

Aina keväisin tulee mieleen muistoja (kaukaiselta) abivuodelta. Suulliset tentit ja jatkuva huoli niistä ja kirjoituksista. Se tunne, kun tulevaisuus jyrisee kohti kuin tavarajuna täydessä lastissa. Tulevaisuus ei ole enää jossain kaukana, vaan tässä ja nyt. Keväisin on pakko lukea Waltarin Appelsiininsiementä. Kuinka samanlaisia nuoret olivat 30-luvulla ja 90-luvulla. Erot ovat sittenkin sattumanvaraisia ja epäolennaisia.