Appivanhempani olivat vierailulla tänään. Hyvistä aikomuksista huolimatta unohtui antaa heille mukaan pihallamme kasvavan hedelmäpuu x:n* taimia. Aikomus on ollut vilpitön ainakin viime kesästä lähtien - saapa nähdä, koska se etenee toteutuksen tasolle.

Leivoin omenapiirakan. Omenaviipaleiden asetteleminen kauniisti piiraan päälle uhkasi muodostua liian suureksi haasteeksi. Parantelin luontoäidin työtä muokkaamalla veitsellä muutamia ompunviipaleita sopivampaan muotoon ja johan siinä silmä lepäsi.

Makumuistoja

Lauantaina olimme vigiliassa ja sen jälkeen oli aivan pakko saada jotain juotavaa. Kiire oli niin kova, että kipaisin kauppatorilla olevassa kioskissa asioimassa. Ostin suuren mukillisen soodavettä ja ahneudenpuuskassa vielä puolentoista litran pullollisen kivennäisvettä. Ja kivennäisvesi oli vichyä, sitä ihan tavallista, ei mitään matalahiilihappoista, vähäsuolaista, hedelmämarjaista maustettua. En muista milloin viimeksi olen sellaista perinteistä juonutkaan. Yhdistän sen mielessäni lapsuuden viikonloppujen ravintolalounaisiin.

Muisto tallennettavaksi unohduskirjaan: omassa kultaisessa nuoruudessani virvoitusjuomapullot olivat lasisia. Muovipullot tulivat vasta myöhemmin. Nykyisin on vaikea kuvitella kauppoja ilman muovipulloja. Menneisyys oli lasinen, nykyisyys on muovinen.

*) Hedelmäpuu x:n todellisesta nimestä minulla ei ole tietoa. Se tekee hyvinkin luumun kaltaisia hedelmiä, maistuvia ja mukavia, mutta ei taida olla luumupuu.