Sitaatti on Anu Kaipaisen romaanista Granaattiomena. Anu Kaipainen on ollut mainio löytö: hänellä on kyky yhdistellä myyttejä, kalevalaista kieltä, uskottavia henkilöhahmoja ja teräviä havaintoja omasta aikakaudesta herkulliseksi keitokseksi. Kielelliset tempaukset vuoroin viehättävät kauneudellaan, vuoroin naurattavat hullunkurisuudellaan. Tuo hiljaa hoilaava jumalten kello kuuluu jälkimmäisen reaktion aiheuttaviin heittoihin.

Granaattiomena kertoo homoseksuaalisen pojan ja kuusikymppisen äidin suhteesta. Pojan monet loistavat mahdollisuudet ovat haihtuneet savuna ilmaan: hän on ennen aikojaan sairaseläkkeellä, monessa suhteessa yksinäinen ja ongelmainen. Äiti - jota poika nimittää Kuningatar Hermojalaksi - käy läpi omaa elämäänsä, perheensä elämää ja pohtii omaa osuuttaan pojan valitsemaan elämäntapaan.

Tarina kiinnittyy nykyhetkeen sukulaistyttö Sirjan kautta, joka on kettutyttö jos kuka. Suuri ongelma Sirjalle on suomalaisten kirkkojen suvaitsemattomuus: lemmikkikoiran tuhkauurnaa ei saisi haudata sukuhautaan.

Päivän kirjailua

Meillä oli neljä vierasta tänään. Yhteensä 12 jalkaa. Kaksi vieraista oli ihmissukuun kuuluvia, kaksi oli koiruuksia. Koirat käyttäytyivät suorastaan luonnottoman hyvin, paremmin kuin moni ihminen. Nautiskelimme kesän kasviksista, lihasta, leivästä ja jäätelöstä. Ulkona ruoka maistuu aina ihmeen hyvältä.