Esipuhe on kenties kaikkein ärsyttävin keksintö, jolla lukijaa voidaan piinata. Sietämättömäksi tilanne äityy silloin, kun esipuheen kirjoittaja on vain joku Tunnettu Nimi, joka on valittu houkuttelemaan sokerin lailla lukijakärpäsiä puoleensa.

Hyvä kirja ei esipuheita kaipaa ja huonoa ne eivät onnistu pelastamaan. Joka on muussa luulossa, elää harhaluulossa.

Nuorempana kapinoin esipuheita vastaan jättämällä ne lukematta. Viis siitä, kuka ne oli kirjoittanut, ne olivat turhaa ja jätin ne väliin. Olo oli huoleton ja vapaa. On yhä. Noudatan nimittäin yhä samaa menettelytapaa, poikkeuksena ehkä jotkut akateemiset teokset, joissa esipuhe voi oikeasti sisältää merkityksellistä informaatiota. 

Lainasin tänään kirjastosta Howard Rheingoldin Mobiilijoukot. Seuraava yhteiskunnallinen kumous. Siihen on kammoksutun esipuheen kirjoittanut Marko Ahtisaari.

Kuinkahan paljon paperia - ja sitä myöten puuta - säästyisi, jos esipuheet jätettäisiin pois? Kuka niitä muutenkaan kaipaa?