Minä olen saanut tarpeekseni. Olen saanut tarpeekseni ihmisistä, jotka - kuvitellen ehkä olevansa rohkeita - "vaativat" keskustelua puolustusliitto Natosta. Tarkemmin sanottuna Suomen suhteesta kyseiseen puolustusliittoon ja Suomen mahdolliseen jäsenyyteen siinä.

Sauli Niinistö nyt viimeksi otti taas puheeksi Naton. Kaikki kunnia Niinistölle, mutta olihan huonosti valittu aihe keskustelulle! Miksi puhuisimme Natosta? Mielestäni kaikki olennainen on sanottu jo aikaa sitten. Suomi ei ole jäsenyyttä hakemassa, ei ole kiinnostunut liittymään puolustusliittoon. Mieluummin olemme omillamme, kuten Ruotsi ja Sveitsikin. Pilkkua viilaava ihminen saattaisi tietysti karttaa vilkaisemalla havaita tiettyjä pieniä eroavaisuuksia Ruotsin, Sveitsin ja Suomen maantieteellisessä asemassa, mutta mitäs pienistä. Fakta on nyt se, että politiikan kuohukerma vakuuttaa kaunopuheisesti haluttomuuttaan liittoutua sotilaallisesti. Eli ollaan hiljaa vaan.

Suomessa Natosta keskusteleminen on vähän sama asia kuin jos jahkailtaisiin kumpi oli ensin, muna vai kana? Tasan yhtä hedelmällistä on puhua poliitikkojen, noiden galluppien orjien, kanssa Natosta. Jos ehdoton enemmistö kansasta on ajatusta vastaan, niin ei liittymistä puolustamalla ainakaan äänivyöryä tule vaaleissa saamaan. Sillä ei ole väliä, onko enemmistön mielipide perusteltu, perustuuko se tosiasioihin vai luuloihin. Vox populi, vox Dei.