Mosaiikkityöni edistyy hitaasti, mutta varmasti. Työstän sitä ensi viikolla kotonakin, että saisin tesseroiden liimaamisen tehdyksi ensi lauantaihin mennessä. Olisi nimittäin kiintoisaa päästä kokeilemaan taitoja saumauslaastin kanssa.

Eilen kurssilla tuli epätoivoinen hetki: alkoi reunapalasia liimaillessa tuntua siltä, että metsään menee. Jumalainen innoitus korvautui raastavalla ahdistuksella. Ohi se meni, onneksi, ja sitten taas usko palasi. Työtä on vain niin vaikea kuvitella valmiina ja siksi tässä tekovaiheessa mieli ehtii käydä läpi lukemattomia eri tunnetiloja hybriksestä syvimpään epätoivon alhoon.

"Niin kaunis, niin hyvä, niin onneton."

Luen jo n:ttä kertaa Katri Lehdon teosta Kytäjän kreivitär: Marie Linderin elämä. Marie Linder (syntyjään Musin-Pushkin*) oli varmasti elinaikanaan eräs suomalaisten seurapiirien ja kulttuuriväen näkyvimmistä hahmoista.

Marie Linderin äiti oli suomalainen Emilie Stjernvall, Aurora Karamzinin sisar, joka avioitui venäläisen kreivin, Vladimir Musin-Pushkinin kanssa. Pariskunta tapasi toisensa Suomessa, Helsingissä, jonne Vladimir Musin-Pushkin oli päätynyt osallistuttuaan dekabristikapinaan. Karusta karkoituksesta seurasikin romanssi ja suomalais-venäläinen avioliitto.

Marie Musin-Pushkin menetti äitinsä vuonna 1846 ollessaan vasta 5-vuotias. Aurora Karamzinista tuli korvaamaton opastaja ja äidin sijainen koko perheelle. Tämä voimakas yhteys äidin suvun jäseniin vaikutti varmasti myös Marien avioitumiseen suomalaisen kaartinupseerin Constantin Linderin kanssa.

Onni ei kuitenkaan seurannut avioliiton myötä. Ensihuuman haihduttua tärkeäksi muuttui luonteiden yhteensopivuus ja yhteiset kiinnostuksen aiheet. Näitä nuorella parilla oli niukasti. Constantin oli tyytyväinen karjanhoitoa ja maanviljelystä sisältävään elämäänsä syrjäisessä Kytäjässä, mutta hänen vaimolleen se osoittautui pitemmän päälle vaikeaksi. Seuraelämä, heikon terveyden vaatimat monet lääkärikäynnit, kaupungin mukavuudet - kaikki veti Helsinkiin. Pariskunta päätyi viettämään pitkiä aikoja erossa toisistaan. 

Marie Linder eli ja koki kaiken voimakkaasti. Ortodoksinen uskonto ei häntä tyydyttänyt, joten keisari Aleksanteri II:sta myöten hän kirjoitti anomuksia halustaan tulla protestantiksi, liittyä miehensä ja lastensa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirjailijana esiintyminen ei myöskään ollut liian pelottava haaste seurapiirinaiselle: Marie Linder kirjoitti salanimellä Stella novelleja ja yhden romaanin, En qvinna af vår tid (Aikamme nainen). Romaani herätti laajalti kiinnostusta ja se käännettiin myös tanskaksi. Osaltaan asiaan varmasti vaikutti kirjoittajan asema yhteiskunnassa. Romaanin kirjalliset ansiot jäivät ehkä vähäisemmiksi, mutta keskustelua se herätti.

Vanhoillisessa Helsingissä Marie Linder herätti paheksuntaa ja ihmettelyä. Hänen tapansa nauttia viiniä ja olutta puhutti. Samoin "hurja tanssiminen" ja tupakointi. Asuminen erillään aviomiehestä, avioeron suunnittelu (tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut), kirjalliset pyrinnöt - kaikki oli väärin. Jopa omat sukulaiset kääntyivät ajoittain Marieta vastaan ja kirjoittivat arvostelevia kirjeitä hänen käytöksestään Aurora Karamzinille. August Mannerheim ja Emil Stjernvall kuvaavat Marieta täysin mahdottomaksi aviovaimoksi, naisen todellisen kutsumuksen^ unohtajaksi.

Marie Linder kuoli äitinsä tavoin nuorena. Vilustuminen, kuume, yskä ja lopulta tappava annos kloroformia, jonka sairastunut nautti joko tahallisesti tai tahattomasti. Kreivitär Linderin elämä mahtui kolmeenkymmeneen vuoteen, vuosiin 1840-1870. 

Ja miksi minä välitän? Kai siksi, että Marie Linderin ongelmat ja unelmat ovat universaaleja. Haluttomuus elää siinä pienessä lokerossa, jonka elämä oli hänelle varannut, pyrkimys tehdä jotakin itsellään ja elämällään - tuttuja asioita myös tänään. Tunnen sympatiaa naista kohtaan, jonka pyrkimykset katkesivat kesken. Hän kirjoitti - mutta hänestä ei tullut toista tolstoita. Hän vaikutti - mutta monet hankkeista jäivät hetken unelmiksi. Hän oli niitä ihmisiä, jotka ovat voimakkaalla tavalla mukana ajan hengessä, vaikuttavat enemmän persoonallisuudellaan kuin saavutuksillaan. En tiedä. Mutta kaikkia satojen ja tuhansien kilttien, tottelevaisten pikku perheenemäntien taustaa vasten muistetaan sittenkin se yksi kapinallinen, Marie Linder.

*) Musin-Pushkinien ja kuuluisan venäläisen runoilija-Pushkinin välillä vallitsi sukulaisuussuhde.

^) "Naisen todellinen kutsumus" = tässä kohtaa kotiliesi, tenavat, se kaikki jiiba-jaaba.