Olen tietoisesti välttänyt kaikkea kosketusta iltapäivälehtien lööppeihin. En halua nähdä yhteen lauseeseen puserrettua tämänpäiväistä totuutta verikekkereistä tai Tehyn työtaistelusta. On siunatun helppoa katsella muualle, hiukan lehtitelineen yläpuolelle tai siitä sivummas.

Päivittelyn ja kauhistelun sijaan sitä hautautuu fiktiivisiin maailmoihin. Viimeisin löytöni sillä saralla on Kiba Lumbergin kirjoittama romaani Repaleiset siivet. Se on itsenäinen jatko-osa Lumbergin edelliseen teokseen Musta perhonen. Repaleet jatkaa siitä, mihin perhonen jäi: romanityttö Memesa on paennut kodistaan ja päätyy lastensuojeluviranomaisten huostaan. Romaniyhteisö tarjoaa naiselle hyvin ahdasta roolia kirjaimellisesti hellan ja nyrkin välissä, eikä sellainen kiinnosta Memesaa. Taistelu oman identiteetin puolesta ei kuitenkaan ole helppoa: jopa lastenkodissa esiintyy rasismia, eivätkä edes huumehipit ystävineen ole siitä vapaita. Perhe ei myöskään helpolla laske karkulaista vapauteen, vaan on valmis hakemaan teinityttönsä kotiin vaikka väkisin.

Perhosessa Memesa oli ensisijaisesti lapsi. Repaleissa hän siirtyy lopullisesti murrosikään ja kohtaa sen myötä uusia kysymyksiä. Oma seksuaalinen suuntautuminen askarruttaa ja ammatillinen tulevaisuus myös.

Lappeenrannassa syntyneelle ja kasvaneelle Lumbergin romaaneilla on oma viehätyksensä. Ympäristö on tuttu, vaikka vuonna 1956 syntynyt kirjailija elikin siinä eri aikana. Murre kaikuu tuttuna korviin ja ihmisten mentaliteetti tuntuu koetulta sekin.

Kansien kuvituksesta on muuten huolehtinut kirjailija itse, joka kaiken muun lisäksi sattuu olemaan kuvataiteilija ammatiltaan.

Erilaisuus on rikkautta, M.O.T.

Olisi melkoisen rasittavaa elää samassa taloudessa ihmisen kanssa, joka olisi täsmälleen kaltaiseni. Varmasti siinä keskusteltaisiin yökaudet Novaliksesta ja pohdittaisiin Herakleitosta, mutta ei ymmärrettäisi paljoakaan verotuksesta, ei tunnistettaisi lintuja, ei tiedettäisi alkeitakaan lujuuslaskennasta.

PuoLiskoinen on hyvä olemassa ja jakamassa hämmästyttäviä uusia tiedonmuruja minulle. Viimeksi eilen hän selitti minulle agentuurikaupan käsitteen hyvin konkreettisesti ja ymmärrettävästi. Minä kun olin siihen ilmaukseen törmännyt, enkä sen merkitystä tiennyt. Nyt tiedän.