Maanantai-illan tylsistyttämänä katselin Voimalaa. Ohjelmassa keskusteltiin seksuaalisuudesta, pornografiasta, erotiikasta - sellainen vakiopaketti siis. Keskustelu velloi Mimosa Palen sukuelintaideteoksen innoittamana, tosin lisää löylyä lyötiin Isabeli Fontanan sulostuttamilla H&M-ketjun alusvaatemainoksilla. Keskusteluun otti osaa kiistellyn taideteoksen tekijä, taidekasvatuksen professori, kaksi kirjailijaa (joista toinen oli myös mainonnan ammattilainen) ja seksuaaliterapeutti.

Eeva Kilpi - toinen keskustelevista kirjailijoista - teki vaikutuksen kypsillä ja viisailla näkemyksillään. Muista en oikeastaan voi sanoa samaa, vaikka paikoitellen keskustelu oli hyvinkin korkeaotsaista. Seksuaaliterapeuttien puheita en ainakaan jaksa kuunnella. Jos vielä kerran joudun kuuntelemaan vienoja vaatimuksia "suvaitsevaisuudesta" ja "avoimemmasta seksuaalisuudesta", niin en mene takuuseen teoistani. Sellainen on nimittäin harvinaisen ärsyttävää.

Minusta me olemme jo aivan riittävän suvaitsevaisia ja avoimia, kiitoksia vain. Itse asiassa voisi olla virkistävää ja erilaista alkaa estoiseksi kaiken tämän sallivuuden keskellä. Ja voi ihme tätä alituista vaatimusta keskustelusta, keskustelusta, keskustelusta! Miksi me ihmiset emme vain saa olla rauhassa hiljaa? Eikö tuollainen äärimmäinen avoimuuden vaatimus ole tavallaan myös ahdistusta ja syyllisyyttä luova sekin? Palen taiteesta pahastuneet leimataan hienovaraisesti Takapajulan tytöiksi ja pojiksi, tiukkapipoisiksi moralisteiksi. Heidän tapansa reagoida on se väärä tapa. Oikeaa tapaa edustivat ohjelman keskustelijat.  

Minusta jättimäinen ihmisen elin ei ole erityisen taiteellista nähtävää, riippumatta siitä onko kyseessä keuhko, perna, maksa tai sukuelin. Ja on kyseenalaista parantaako sellaisen näkeminen ihmisiä ruumiillisuuteen liittyvistä estoista. Ei tällaisen taiteen esittämistä kieltääkään tarvitse, mutta itse en ainakaan saa siitä mitään sävähdyttäviä elämyksiä. Se ei naurata, eikä suututa. Tuskastuttaa ja ärsyttää kylläkin. Katsoja tuntee myötähäpeää: tähän on tultu, tässä pisteessä on kulttuurimme tänään*. Ei muuta lisättävää.

Tekisinkö tiramisua?

Alkossa viiniostoksilla ollessani nappasin ihan ex tempore mukaani myös pikku pullollisen Amarettoa. Nyt mietin jo seuraavaa leipomisriehaani: tekisinkö tiramisua, vai lisäisinkö mantelin makua juustokakkuuni? Vaikea valinta! Tässä tarvittaisiin Salomon tasoista viisautta.

*) Tämä elintaide sai muuten Vuoden esteettinen teko-palkinnon.