Näin tiesivät sanoa viisaat esivanhempamme, viitaten siis nyt käsillä olevaan yhä pimenevään syksyyn. Tai oikeastaan talveen: talviyöt (13., 14. ja 15.10) on jo vietetty. Eikä tämä ole ollut ainoastaan kotimainen käsitys asiasta: Norjassa Gulan käräjälaki tiesi jo 1200-luvulla kutsua näitä mainitsemiani öitä talviöiksi. Asiasta on siis vallinnut pohjoismainen yksimielisyys.

Tulevaisuuteen on näinä päivinä katsottu sian pernasta. Kustaa Vilkuna kuvailee pernaisia ennustustapoja Vuotuisessa ajantiedossaan, mutta enpä ala niitä tässä tarkemmin luetella. Sisäelinasiat eivät ole kovinkaan miellyttäviä, tulee vielä huono olo niin kertojalle kuin lukijalle. Etruskit muinoin ennustivat tulevia lampaan maksasta.

Lievästi epämiellyttävää

Harry "Hjallis" Harkimo oli unessani. Tuo uni sijoittuu kategoriaan lievästi epämiellyttävä. Painajaiseksi sitä ei voi sanoa, mutta tiettyjä ahdistavia elementtejä siinä oli. Unessa olimme PuoLiskoisen kanssa muuttaneet johonkin (muka) kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen asuinrakennukseen (melkoinen röttelö se oli) ja tarvitsimme rahaa sen kunnostamiseen. Minun piti sitten alkaa kerjuulle ja kirjoitella & soitella kaiken maailman ihmisille avustuksien toivossa. Harkimo oli yksi näistä ihmisistä ja hän auttoikin avokätisesti. Antoi rahaa ja lisäksi lähetti postipakettina kaikenlaista tekstiilitavaraa kummitustaloa varten.

Vaikea tajuta mitä kulttuurihistoriallisesti merkittävää siinä talonrotiskossa olisi oikeasti ollut. Muistan vain ahdistuksen, kun tajusin joutuvani oikein kunnolla käärimään hihani, jos siitä rumiluksesta aikoisin asuttavan saada. Tuntuu kummalliselta ajatella, että olisimme hölmähtäneet PuoLiskoisen kanssa ostamaan sellaisen talon. Kaikki, ihan kaikki, oli pielessä ja korjauksen tarpeessa. Pienellä pintaremontilla ei siitä ainakaan olisi selvitty.