Tänään oli balettipäivä. Olimme aikoneet käydä kirjamessuillakin, mutta ainakin minusta oli veto kokonaan poissa pitkin aamupäivää. Uni maittoi liiankin hyvin ja vain PuoLiskoisen valppauden ansiosta heräsin juuri ja juuri ajoissa balettiin. Jäi siinä venyttelykin väliin - täytyy toivoa, ettei laiminlyönti kostaudu huomenna kipeinä lihaksina.

Viimeksi balettiaiheesta kirjoittaessani ilakoin sitä, että tunneilla suositaan jalkojen suhteen ensimmäistä, toista ja kuudetta asentoa. Olipa liian aikaista iloita! Tänään nimittäin teimme melkein kaikki sarjat kolmannesta asennosta ja se vasta olikin vänkelää. Kauhulla odotan sarjoja viidennestä asennosta. Jalkani tekevät viimeistään silloin lakon, siitä olen varma.

Battement tendut ja rond jambe-sarjat menivät omasta mielestäni mukavasti. Pidän rondeista silloin, kun jalka pidetään maassa. Väistämättä kuitenkin tullaan aina siihen vaiheeseen, että opettaja haluaa meidän hilaavan jalkamme korkeuksiin. Niin kävi tänäänkin.

Olisipa mukavaa, jos ihmisen voisi punnita paloina. Olisi jännittävää tietää esimerkiksi oman säärensä paino. Sittenpä ainakin osaisi jalkaa nostaessa orientoitua suoritukseen sopivasti: nyt nostan tässä xx kiloa ilmaan, sen verran tarvitaan voimaa. Vai toisikohan tieto vain lisää tuskaa.

Adios, atomi?

Nyt sanotaan, että peräti 4/5 universumin kaikesta aineesta on niin kutsuttua pimeää ainetta (dark matter). Tähän asti olemme uskoneet olevamme atomeista koostuvia olioita, niin me kuin maapallo ja universumikin. Pakko on siis päivittää tietämystämme, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että tiedämme tietävämme entistä vähemmän.

Mitä me olemme? Mitä maailma on? Oikeasti!