.. Irlannin kuninkaalla kaunis tytär. Niin kaunis oli tämä prinsessa, Bega nimeltään, ettei häntä kauniimpaa ollut koko maassa. Bega aiottiin naittaa Norjan kuninkaalle, mutta prinsessa itse ei tätä liittoa toivonut. Hän oli lapsesta asti elänyt askeettista, uskolle ja Kristukselle omistettua elämää, eikä halunnut sitä vaihtaa. Kerrottiinpa nuoren naisen saaneen enkeliltä rannekorun, jossa oli risti: merkki siitä, että hän oli Kristuksen morsian.

Häitä edeltävänä iltana Bega karkasi ottaen rannekorun mukaansa. Hän jätti Irlannin paeten Englantiin, Northumbrian Cumberlandiin. Siellä hän eli askeettista elämää erakkona. Hän omisti päivänsä rukoukselle ja hyväntekeväisyydelle ja villilinnut ruokkivat häntä. Lopulta kuningas Oswald neuvoi häntä hänen oman turvallisuutensa tähden siirtymään nunnaluostariin ja tätä neuvoa Bega noudatti. Pyhä Aidan, Northumbrian piispa, vihki hänet nunnaksi. Elinaikanaan Bega perusti kaksi luostaria: Copelandin nunnaluostarin Carlislen lähettyville ja St. Been nunnaluostarin.

Pyhän Began esirukouksia on toivottu avuksi köyhien sortajia vastaan. Hän on myös ollut Englannin luoteisosien ja Norjan pyhä. Reliikkinä häneltä on jäänyt tuo mainittu rannekoru, jota ainakin vielä 1100-luvulla säilytettiin St. Been luostarissa. Korun on uskottu paljastavan väärän valan vannojat ja rankaisevan heitä kauhealla tavalla. Tämän pyhän naisen päivää vietetään 31.10.*. Hänen oma elämänsä päättyi kauan, kauan sitten: tänä samana päivänä vuonna 681.

Pyhästä profaaniin

Aloitin taas jumpan käsipainojen kanssa. Huomaa aivan selvästi, että joissakin kohtaa vartaloa on tapahtunut kehitystä: lonkan koukistajissa ja jalkalihaksissa. Jumppa paljastaa myös armottomasti laiminlyönnit: se vatsa, se vatsa..

*) Pitäisi kai kirjoittaa, että tämänKIN pyhän naisen päivää vietetään 31.10., sillä muistettavia pyhiä on monta! Kuka milläkin tavalla kunnostautuu, yksi erakkona ja nunnaluostarien perustajana, toinen kolmikymmenvuotisen leivänpaistourakan suorittaneena.