Sellaisia on ollut nyt useampikin kuin yksi. Yöt täyttää tuulen valitus. Metsä humisee ja kuiskailee, tuuli kiertelee kotitalon nurkissa. Pari yötä sitten uskoin ihan oikeasti katon lähtevän lentoon, niin myrskyisää oli.

Tällaisina öinä pitää juoda lohtujuomaksi kaakaota. Pitää kuunnella Glenn Milleriä ja pitää jalat lämpiminä. Tällaisina öinä flanellipyjama on ainoa oikea vaatevalinta ja luettavan kirjan on oltava mahdollisimman suuri: se tuo turvallisuuden tunteen. Nämä yöt lietsovat levottomuutta. Sängyssä pyöritään ja maataan silmät auki tuulta kuunnellen. Lopulta on pakko mennä keittiöön ja siivota joku kaappi, tai istua matolla katsellen vanhoja valokuvia jo aikaa sitten kuolleista ihmisistä.