Kävimme tänään ihmettelemässä ompelukonekauppiaan anteja. Olivat esillä paikallisen Osuuspankin kerhohuoneessa, mutta valtavan kalliina ja monia hämmentäviä toimintoja sisältävinä. Ei kiitos. Päädyimme vain antamaan vanhan koneemme huollettavaksi. Huolto kävi kiitettävän nopeasti - puolessa tunnissa tuli valmista. Juuri sopivasti pientä kauppapiipahdusta ajatellen. Meillähän ei kovin kummallista konetta tarvita, koska pääasiallisesti harrastamme vain verhojen ompelua, päärmäystä ja suoraa saumaa siis.

Olipa kerran

Olipa kerran planeetta, joka tähdeksi itseään luuli.

Olipa kerran talvi, joka unissaan kesänä kukki.

Oli silloin käsivarsi, joka niskan alla ei kovalta tuntunut,

ei koskaan puutunut niska sen käsivarren päällä levätessään.

Oli ehkä se satua, ehkä totta, ehkä avaruuden uni vain.

 

Olipa kerran paahtoleipä, joka koskaan ei jäähtynyt.

Oli juhlitut yöt, joista aamuun heräsi mieli kristallinen.

Kyllähän sitä silloin uskoi ikuisuuden olevan tässä ja nyt,

vaikkei niin ollutkaan, ei voinut olla.

 

Ei ollut planeetta tähti, ei se sitä saanut olla.

Ja jäähtyy jokainen paahtoleipä, eikä muuta voi.

Juhlittu yö päättyy sumuiseen seittiin, harmaaseen.

Vahvan käsivarren lihakset löystyvät,

putoavat hiukset yksi kerrallaan.

Talvi herää talvena

ja uni kesästä on ohi.