Olen saanut viime aikoina juosta ehtimiseen kaupassa. Aina unohtuu jotakin, ajatukset eivät vain pysy kasassa. Syy on nelijalkainen: toimimme puoliskoiseni kanssa koiranhoidollisissa tehtävissä äitini pyynnöstä. Kummallisesti voi elämän pistää nurinniskoin muutaman kilon painoinen eläväinen.

Paikallisen K-kaupan ulkopuolella jyrisivät eilen vaalivankkurit. Tarkemmin sanottuna näin yhden kampanjatyöntekijän ja itse eduskuntavaaliehdokkaan, SDP:n Sari Helmisen. Ehdin juuri saada mukaani ehdokkaan vaalikalenterin ja söpön kultakuorisen suklaasydämen, kun kauppias pyyhkäisi paikalle ja sanoi tällaisen toiminnan edellyttävän lupaa. Enpä nähnyt kuinka tilanne siitä eteni. Suklaasydäntä säästän vieläkin - se on melkein liian kaunis syötäväksi.

Vaalikalenteri on hieno, mutta yllätyksekseni se ei sisältänyt mitään elämänkerrallisia tietoja ehdokkaasta. Syntymäaikaa, syntymäpaikkaa, siviilisäätyä - sen sellaista. Ehkä nettisivulla on asiasta enemmän? Ammatti kerrottiin: ehdokas on autonrakentaja. Täytyy tunnustaa, että jouduin kysymään puoliskoiseltani lisätietoja tuosta ammattinimikkeestä. Autonrakentajiksi kutsutaan kai heitä, jotka ovat autotehtaalla töissä. Uudessakaupungissa on ainakin ollut autotehdastoimintaa*, vaikka en siitä paljon tiedäkään. "Autonrakentaja" sanana tuo mieleen jotakin valtavan suurta ja monimutkaista. Ihan kuin yksi ihminen suunnittelisi tai kokoaisi koko auton omin voimin ja herkulesmaisin ponnistuksin.

*) En ole varma onko sitä enää, vai onko se(kin) yyteeneuvoteltu olemattomiin. En tilaa paikallislehti Vakka-Suomen Sanomia, enkä Turun Sanomiakaan, joten olen joskus aika ulkona lähiseudun sattumuksista.