Harmittaa, ärsyttää, suututtaa: unohdin katsoa tänään Jackson Pollock-aiheisen elokuvan. Jackson Pollock sattuu olemaan suosikkini oman aikamme taidemaalareista. (Vai voiko näin sanoa miehestä, joka syntyi viime vuosisadan alkupuolella ja kuoli sen puolivälissä, parikymmentä vuotta ennen allekirjoittaneen syntymää?)

Pollockin maalauksista eniten rakastamani on Moon Woman. Minähän olen maultani melkoisen keskiaikainen konservatiivi: nautin nähdessäni Fra Angelicon ja Giotton tyyppisten taiteilijoiden töitä. Mutta Pollockissa on aitoutta, vapautta kaikesta teennäisyydestä, yrittämisestä, tekotaiteellisuudesta - hänen taiteensa on melkeinpä mystistä, kuin toisesta maailmasta. Voin vain sanoa tajuavani sitä. Kliseisesti voisi asian ilmaista niin, että hänen maalauksensa   k o s k e t t a v a t    minua.

Oliko J. Pollock alkoholisti? -Ehkäpä hyvinkin. Kärsikö hän kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstä? -Sekin on mahdollista. Näissä maalauksissa vain on jotakin sellaista, joka kohoaa kirkkaasti kategorioiden ylä- ja ulkopuolelle. Viestejä unimaailmasta, toiselta tähdeltä?

Triviaalia (?)

  • näin ihanan Sisleyn kotelomekon, jota tavallaan aloin haluta - mietin tosin värin sopivuutta..
  • mietin ovatko korkokengät meille naisille joku voimasymboli
  • sain postcrossing-kortin Unkarista
  • säälin ihmisiä, joiden arki on niin surkeaa, että täytyy elää loman odotuksessa