Mosaiikki räjäytti tajuntani kuin vasara, joka hajottaa kaakelilaatan miljooniksi pieniksi tesseroiksi*. Kirjaimellisesti näin kävi, nimittäin uusia ideoita ja ajatuksia miettiessäni en pystynyt edes päiväkirjailemaan. Mosaiikkityö voi olla juuri sopiva taiteen tekemisen muoto minulle: se ei vaadi kaksisia piirtäjän taitoja (ainakaan jos ei sorru suuruudenhulluuteen), siinä on riittämiin rikkomisen tarjoamaa lapsekasta riemua ja antaumuksellisen askartelijan näperrysmahdollisuuksia.

Alkaisinko elää oikein vaarallisesti ja ottaa riskejä työstämällä lauantaina aloittamaani mosaiikkityötä myös täällä kotona? Jos/kun menee pieleen, niin voisin a) joko ovelasti salata epäonnistumiseni ostamalla pikaisesti Sinooperista samanlaisen taustan tai b) hakea Raision Bauhausista sellaista 6-8 millimetriä paksua vaneria ja aloittaa jonkun isomman työn siellä kurssilla. 

Ryhmässämme on noin kymmenkunta mukavaa ihmistä. Kaikki paitsi yksi ovat naispuolisia. En jaksaisi millään odottaa seuraavaa lauantaita!  

Uni

Kaj Chydenius oli unessani. En osaa sanoa oliko uni painajainen vai ei. Siinä oli tiettyjä painajaismaisia piirteitä, mutta selkeä kammokokemus jäi puuttumaan. Chydenius oli unessa ihan ihminen, eikä mikään hirviö. Unessa aika oli ihan vinksin vonksin: oli joulu ja pääsiäinen samaan aikaan. Todellisuudessa sellainen tarkoittaisi varmaan niin massiivista suklaariehaa, ettei moisesta ihminen hengissä selviäisi. Tallennan tämän Chydenius-unen tänne unohduskirjaani. En osaa vielä päättää haluanko sen muistaa vai olisiko unohdus armeliaampi? 

*) Tesseroiksi kutsutaan mosaiikkitöissä niitä pienia kaakelin, keramiikan, posliinin yms. kappaleita, joista työ koostuu.