Maailma muuttuu joskus niin nopeasti, ettei edes nettipäiväkirja ehdi mukaan. Edellisen päivitykseni jälkeen on ehditty uutisoida kloonikissa Copycatin iloisesta perhetapahtumasta: lemmenliitto tavanomaisesti alkunsa saaneen poikakissan kanssa tuotti syyskuussa tulokseksi kolme kissanpentua. 

Tieteen historiaa - kuten historiaa yleensäkin - tulee aina katseltua selkä menosuuntaan päin. Jälkeenpäin, tapahtumien jo tapahduttua, voi alkaa arvioida niiden merkitystä. Mitkä hetket ovat niitä, joiden aikana maailma muuttuu? Missä on solmukohta kahden eri ajan välillä?

Ehkä sellainen siirtymäkohta oli elokuun kuudes päivä vuonna 1945, kun ihmisten varjot paloivat kiinni rakennusten seiniin, ruumiit kirjaimellisesti höyrystyivät olemattomiin ja sienipilvi kohosi Hiroshiman ylle? Alkoi atomiaika. Kokeilun täyttä vaikutusta emme vieläkään tiedä. Osasivatko Hiroshiman arkkitehdit aavistaa kylmän sodan ja kilpavarustelun? Loputtomat ydinaseita rajoittavat sopimukset ja neuvottelut? Teokratioiden ja diktatuurien pyrkimisen ydinasekerhon jäseniksi? Terroristien kiinnostuksen ydinaseita kohtaan? Muttei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin: pystyttiinköhän koskaan uskomaan, että tulevaisuudessa juuri ydinase saattaisi olla eräs mahdollisuus pelastaa planeetta asteroidin uhkalta?

Osasivatko television luojat kuvitella mielessään ylilevottomat ja väkivaltaohjelmilla kyllästetyt lapset, pleikkarit, deeveedeet, töllöttimen lähes loputtomat sovellutukset, mahdollisuudet ja uhkat? Ostosteeveen? Maksulliset chatit? -Oli miten oli, niin kotitalouksille suunnatun television luominen oli myös eräs muutos ajassa.

Sitten ovat kloonit ja rajattoman määrän variaatioita tarjoava leikki DNA:lla. Onko Kopiokissa tämän ajan airut, vai oliko se jo Dolly-lammas? Milloin on ihmisen vuoro? En suostu uskomaan, ettei koskaan. Jos jotain on mahdollista tehdä, niin se usein myös tehdään. Etiikka ja moraali eivät ole esteitä, vaan hidasteita.

Olisi aivan liian helppoa alkaa kuvitella irvokasta tulevaisuutta. Ihmiset kloonaamassa itseään loputtomiin, parantelemassa perimää, leikkimässä b-luokan demiurgeja. Olisi houkuttelevampaa kuvitella tulevaisuus ilman MS-tautia, ilman kehitysvammaisuutta, ilman syöpää.

Olipa tulevaisuus tällä saralla paratiisi tai painajainen, niin varmaa on vain yksi asia: kloonatut eläimet kääntävät lehteä Ajan suuressa kirjassa määkinän ja maukumisen säestäessä tätä toimintaa.