Joskus katsoessani ympärilleni näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisten luonteen piirteiden, eleiden ja olemuksen kautta pyrkii jokin eläin pintaan. Esimerkiksi tänään näin ihmisen, josta tuli mieleeni mäyrä. Voisi suorastaan sanoa, että hän  oli  mäyrä, mäyräihminen! Koulussa minulla oli kerran hiirimäinen kuvaamataidon opettaja: vilkas, arka, levoton ja vikiseväinen. Jos nämä ihmiset olisivat eläneet aiemmin, niin mistäpä tietää - ehkä mäyrä ja hiiri olisivat olleet heidän sielu- tai toteemieläimiään ja muinaisia esivanhempiaan. 

Itse olen omasta mielestäni pöllö. Pöllö on taipuvainen yöelämään ja lisäksi se näyttää viisaalta. Se huhuilee hiljaa. Pöllö ei pidä melua itsestään, mutta on silti pelättävä, lentävä peto. Joissakin kulttuureissa pöllön näkeminen on ollut huono enne, jopa kuoleman enne. Toisaalta se on ollut myös ihmisiä auttava henki, tai sitten se on antanut hahmonsa katuville syntisille taivasmatkalla. Tyynen valtameren Samoalla on uskottu pöllön olevan koko ihmissuvun kantaisä.

Ajoittain taas ajattelen ihmisiä eri värisävyinä. PuoLiskoinen esimerkiksi on harmaanvihreä. Eräs ystäväni on keltainen, kirkkaan keltainen. Äitini on viininpunainen. Mustaa ihmistä en ole vielä koskaan kohdannut.

Pöllöstä joutseneksi

Baletissa yritin hetkeksi unohtaa pöllönolemukseni ja muuttua joutseneksi. Jälleen kerran liikkeelle lähteminen oli työn ja tuskan takana. Nukutti liian makeasti! Olin juuri ja juuri ajoissa perillä. Matkan varrella oli pakko käydä Raision kirjastossa palauttamassa jo myöhässä olevia lainoja, eikä se ainakaan tilannetta parantanut. Kaikessa kiireessä sain sentään lainattua pari askarteluopasta ja iki-ihanan elokuvan Kun Harry tapasi Sallyn.

Tällä kertaa teimme paljon ihan selkeää ja konstailematonta lihastreeniä: vatsalihasliikkeitä ja selkälihasliikkeitä tasapuolisesti. Ja lonkkapiinaa! Lopuksi oli oikein kunnon venyttelyt lattialla. Passiivista venyttelyäkin oli taas kerran ohjelmassa. Parin kanssa nostelimme jalkoja korkeuksiin ja venytimme selkälihaksia. Kyllä tänään tuli muisteltua kiitollisuudella kaikkia menneisyydessä jumpattuja tunteja! Ilman niitä tunteja olisi voinut baletissa olla nolot hetket, kun lihasvoimaa ja notkeutta kuitenkin kysyttiin.